Ilmastotoimien vaikutukset pitää selvittää

Komissio määrittelee agendansa pohjautuen edellisten kausien perintöön sekä parlamentin ja neuvoston prioriteetteihin. Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin johdolla komissiota on brändätty ”geopoliittiseksi”, kun globaalit voimatasapainot järkkyvät. EU on kuitenkin tällä hetkellä ulkosuhteissaan vahva lähinnä kauppapolitiikassa.

Puheenjohtaja von der Leyenin komission poliittiset suuntaviivat piirrettiin viime vuoden parlamenttivaalien jälkeen. Työohjelman ohella muita ulostuloja ovat olleet ilmasto- ja ympäristöohjelma ”vihreä diili” sekä sosiaaliseen Eurooppaan eli työmarkkinoihin ja hyvinvointirakenteisiin liittyvä tiedonanto.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma tähtää sitovasti ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Puola ei ole vielä hyväksynyt ylätavoitetta. Rahojen allokaatio EU-budjetista nostaa esiin jäsenvaltioiden välisiä jakolinjoja muutoinkin. Pitkällä aikavälillä ”vihreän diilin” kautta aiotaan mobilisoida 1 000 miljardin yksityiset ja julkiset investoinnit tukemaan esimerkiksi kestäviä energia- ja liikenneratkaisuja.

EU-instituutioiden ohjelmallisesta painotuksesta huolimatta monet ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet EU:n päästösitoumusten aikataulua hitaaksi. Suomessa Sanna Marinin (sd) hallituksen ilmastotavoite on tiukempi ja kiinnitetty vuoteen 2035, vaikka nykyuralla tavoitteisiin pääsy onkin herättänyt epäilyksiä.

Rahoitusalaa koskevaa EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa on jo siirretty lainsäädäntöön. Pääomamarkkinoita ohjataan siinä tukemaan kestäviä investointeja, jotta ilmastotavoitteet saavutettaisiin. Komissio julkistaa jatkotoimensa loppuvuodesta.

Suomessa työeläkevakuuttajat sijoittuvat usein instituutiosijoittajien vastuullisuusvertailujen kärkeen. Ympäristötekijöitä, yhteiskuntavastuuta ja hallintotapaa arvioivien ESG-tekijöiden huomioiminen on arkipäivää eläkevakuuttajien sijoitustoiminnassa ja riskienhallinnassa. Hiiliriskien huomioiminen on taloudellisesti järkevää ja luonnollista ottaen huomion järjestelmän kymmenien vuosien päähän ulottuvat eläkevastuut.

ILMASTOPYRKIMYKSET määrittävät myös EU:n sosiaalista ulottuvuutta. Komissio julkistaa alkuvuodesta oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja siihen kytkeytyvän rahaston aloitteet. Idea on tukea jäsenvaltioita ja alueita, joihin kohdistuu komission kriteeristön perusteella seurauksia päästövähennyksistä. Rahaston siemenrahan koko on varsin pieni, 7,5 miljardia, joten komissio luottaa yksityisten ja julkisten toimijoiden haluun ja mahdollisuuksiin investoida tämän päälle.

Sitoumusten lunastamiseen tarvittavat keinot tunkeutuvat syvälle ihmisten jokapäiväiseen elämäntapaan, minkä vuoksi poliittinen keskustelu on kotimaassakin aktivoitunut. Kotitalouksien hiilijalanjäljen lisäksi myös sopeutumiskyky muutoksiin vaihtelee.

Sellaista tilannetta ei saa päästää syntymään, jossa Suomen sisällä ja toisaalta EU-maissa muodostuu unohdettuja ja talouskehitykseltään eriytyneitä alueita. Komissio kytkee omissa suuntaviivoissaan oikeudenmukaisen siirtymän ajatuksen demokratian tilaan EU-maissa. Ranskassa dieselveron nostosta sytykkeen saaneen keltaliivi-ilmiön syntyä ei haluta toistaa.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen on välttämätöntä, mutta tätä taistelua ei tulisi kuorruttaa ainoastaan positiivisilla lupauksilla, koska mustasta hiilestä eroon pyrkiminen tuottaa myös potentiaalisia hyvinvointieroja. Suomessa Sitra on julkaissut kestävän kehityksen verokannustimien ja niiden tulonjakovaikutuksia käsittelevän tutkimuksen.

Tarvetta olisi nopeasti tiukentuvien päästövähennystavoitteiden sosioekonomisten vaikutusten arvioinnille ja sosiaalipoliittisille ratkaisuille. Yksi tarkasteltava kohderyhmä voisi olla eläkeläiset. Miten ilmastonmuutoksen torjunta vaikuttaa jatkossa eläkeläisten arkeen ja menoihin? Unionin monipuolisten mittaristojen tulisi myös huomioida ilmastonmuutoksen torjunnan hyvinvointivaikutukset, vaikkapa jäsenvaltioita paimentavassa eurooppalaisessa ohjausjaksossa.