Siirry sisältöön

Muuttoliikkeen molemmista suunnista huolehdittava

Syntyvyyden lasku, väestön vanheneminen ja eliniän nouseminen aiheuttavat eläkkeisiin rahoitushaasteita pitkällä aikavälillä ja heikentävät eläkejärjestelmän kestävyyttä. Maahanmuuttoa lisäämällä ja maastamuuttoa vähentämällä voidaan lieventää tätä painetta. Erityisesti työperäinen maahanmuutto vaikuttaisi positiivisesti eläkkeiden rahoitukseen.

Nettomaahanmuuttoa ja sen vaikutusta eläkejärjestelmän kestävyyteen tarkastellaan Eläketurvakeskuksen (ETK) tuoreissa skenaariolaskelmissa. Nettomaahanmuutto tarkoittaa maahanmuuton ja maastamuuton erotusta.

Laskelmissa paneudutaan maahan- ja maastamuuton vaikutuksiin etenkin työeläkemenoon ja -maksuun. Kokonaisvaikutukset julkisen talouden kestävyyteen on rajattu laskelmien ulkopuolelle.

Kun skenaariolaskelmissa tarkasteltiin maasta- ja maahanmuuttoa, kävi ilmi, että työeläkemaksua alentaisi lähivuosikymmeninä eniten skenaario, jossa maastamuutto vähenee merkittävästi.

– Jos maastamuutto vähenisi 10 000 henkilöä, yksityisen sektorin palkansaajien työeläkemaksuprosentti olisi vuosisadan puolivälissä 1,1 prosenttiyksikköä ja vuonna 2085 1,4 prosenttiyksikköä matalampi kuin peruslaskelmassa, sanoo ETK:n matemaatikko Tuija Nopola.

Skenaariolaskelmat arvioivat muuttoliikkeen vaikutuksia

Skenaariolaskelmat eivät ole ennusteita tai suosituksia. Niiden tarkoituksena on arvioida muuttoliikkeen vaikutuksia eläkkeiden rahoitukseen, kertoo Tuija Nopola.

Lähtökohtana laskelmille on ETK:n vuosia 2019–2085 koskeva pitkän aikavälin rahoituslaskelmien maahanmuuton perusura. Perusuran lisäksi laskelmissa on kuusi eri skenaariota, joissa maahanmuuttajien määrä vaihtelee 5 000 henkilöstä 25 000:een ja heidän työllistymisensä on parempaa tai heikompaa.

ETK:n peruslaskelmissa käytetään Tilastokeskuksen väestöennustetta (2018), jossa nettomaahanmuutoksi oletetaan 15 000 henkilöä vuodessa.

Tuija Nopola henkilökuva.
– Skenaariolaskelmien tarkoituksena on arvioida muuttoliikkeen vaikutuksia eläkkeiden rahoitukseen, kertoo Eläketurvakeskuksen matemaatikko Tuija Nopola.

Jos nettomaahanmuutto olisi skenaariolaskelmien mukaan 25 000 henkilöä vuodessa, työeläkemaksun korotuspaine helpottaisi noin kaksi prosenttiyksikköä 2080-luvun puolivälissä.

– Vaikka kaksi prosenttiyksikköä voi tuntua melko pieneltä maahanmuuton kasvuun nähden, se on kuitenkin kolmannes itse pitkän aikavälin maksunkorotuspaineesta, toteaa Nopola.

Vastaavasti jos nettomaahanmuutto vähenisi esimerkiksi 5 000 henkilöön vuodessa, työeläkemaksua jouduttaisiin nostamaan jo 2030-luvulla.

Työllistyminen ratkaisevassa roolissa

Eläkemaksun suhteen on olennaista, miten hyvin maahanmuuttajat työllistyvät. Maahanmuuttajat ovat moninainen ryhmä, jossa muun muassa koulutustaso ja työllistyminen vaihtelevat.

Maahanmuuttajat on jaettu kolmessa ETK:n laskelmassa syntymämaan perusteella kolmeen eri ryhmään (hyvin, keskinkertaisesti ja huonosti työllistyvät) toteutuneiden työllisyysasteiden perusteella.

Jos lisämaahanmuutto tulisi hyvin ja keskinkertaisesti työllistyvien ryhmistä, se laskisi työeläkemaksua 2040-luvun puolivälissä noin prosenttiyksikön.

Sen sijaan heikommin työllistyvien ryhmästä tuleva lisämaahanmuutto alentaisi työeläkemaksua vähemmän kuin muissa skenaarioissa 2060-luvun lopulle saakka.

Tuija Nopolan mukaan eri skenaariot lähenevät pidemmän ajan kuluessa toisiaan ja lähtömaiden väliset työllisyyserot pienenevät. Siksi työeläkemaksu on laskentajakson lopussa kaikissa kolmessa maahanmuuttoskenaariossa noin kaksi prosenttiyksikköä peruslaskelmaa matalampi.

– Skenaarioiden erot tasaantuvat, koska heikommin työllistyvät maahanmuuttajat saavat muita enemmän lapsia. Lasten oletetaan työllistyvän vanhempiaan paremmin, ja siten työllisten määrä kasvaa.

– Lisäksi heikommin työllistyvät maahanmuuttajat viipyvät maassa pidempään, ja maassaoloajan on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä työllisyysasteeseen ja ansiotasoon, kertoo Nopola.

Miten pidettäisiin osaajista kiinni?

Janne Pelkonen henkilökuva.
– On tärkeää pitää kiinni sekä omista että maahan tulevista osaajista kiinni, erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen painottaa.

Maastamuutto on toinen, vähemmän julkisuudessa keskusteltu puoli muuttoliikettä.

– Historiallisesti suomalaistaustaisten maastamuutto ei nyt tietenkään ole 60-70-lukujen tasolla, mutta muut EU-maat houkuttelevat osaajia meiltäkin. Suomen kansalaisten nettomaahanmuutto on ollut 2010-luvulla tappiollista. Paljon riippuu lopulta siitä, ovatko muutot lopullisia vai lyhytaikaisia, sanoo erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen.

Tilastokeskus alensi viime väestöennusteensa oletuksia nettomaahanmuuton osalta. Maasta lähteneiden määrä on ollut kasvussa ja tulijoiden määrä on pienentynyt aivan viime vuosina.

– On tärkeää pitää kiinni sekä omista että maahan tulevista osaajista kiinni, Pelkonen painottaa.

Niin sanottu korkeakoulutettujen aivovuoto Suomesta on merkittävää, esimerkiksi vuonna 2018 lähteneistä kotimaan kansalaisista noin 40 prosenttia oli korkeasti koulutettuja (Tilastokeskus Muuttoliike 2018).

Suomen ongelmana on ollut myös se, ettei maa houkuttele tulevia osaajia. Houkuttelevuutta vähentävät muun muassa ilmasto, sijainti, ja outo kieli.

– Pienen maan näkökulmasta joskus aika yllättävätkin asiat – kuten maan poliittinen ja taloudellinen valta-asema – saattavat toimia liikkuvan työvoiman houkuttimina.

– Osaajien saaminen maahan ei riitä, sillä heidät pitäisi myös saada jäämään tänne. Kansainvälisille osaajille työmarkkinat eivät ole ainoastaan EU-maiden tasolla, vaan myös globaalit.

Maassa pysymisen esteiksi on esitetty muun muassa sitä, että täällä tutkinnon suorittaneista ei pidetä kiinni, tutkijoilla ei ole uramahdollisuuksia eivätkä yritykset houkuttele osaajia.

– Jos kotoutuminen jää vaillinaiseksi ja työllistyminen kestää, uuden kotimaan vetovoima karisee osaajien kohdalla, Pelkonen sanoo.

Muuttoliike on yksi käsiteltävistä teemoista Suomen uudessa väestöpoliittisessa ohjelmassa. Tela osallistuu ohjelman tekemiseen Väestöliiton kanssa, ja ohjelma julkaistaan vuoden 2020 aikana. (Ohjelman julkaisun ajankohtaa muutettu 12.2.2020)