Yhdenvertainen työelämä on jokaisen oikeus
Työeläkeyhtiö Elo julkaisi hiljattain tutkimuksen, jonka mukaan jopa kolmasosa suomalaisista on kohdannut epätasa-arvoista kohtelua työelämässä iän, alentuneen työkyvyn tai etnisen taustan takia. Alle puolet vastaajista oli puuttunut epätasa-arvoiseen kohteluun. Monimuotoisuuden arvostus on kuitenkin kasvanut työpaikoilla.
Kyselytutkimuksessa selvitettiin yli 2 000 suomalaisen käsityksiä ja kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta työelämässä ja työnhaussa.
Mitä monimuotoisuudella tarkoitetaan työelämässä, Elon henkilöstöjohtaja Hilkka Malinen?
Tämän tutkimuksen yhteydessä monimuotoisuudella tarkoitettiin seuraavaa: Monimuotoinen työyhteisö koostuu ihmisistä, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan tai työkyvyn osalta. Yhdenvertaisessa organisaatiossa henkilöstöä ei kohdella eriarvoisesti edellä mainittujen tai muidenkaan ominaisuuksien perusteella.
Miten yhdenvertainen suomalainen työelämä on?
Tämän tutkimuksen perusteella kaksi viidestä vastaajasta uskoo, että monimuotoisuutta arvostetaan tänä päivänä enemmän kuin ennen. Asioista keskustellaan entistä enemmän ja työnantajat kiinnittävät asiaan huomiota. Todennäköisesti monimuotoisuus on tervetullutta ja yhdenvertaisuus toteutuu todella monella työpaikalla ja monen työntekijän kohdalla joka päivä.
Yksi vaikuttava tekijä varmasti on ollut muutaman vuoden takainen yhdenvertaisuuslain uudistaminen. Yritykset ovat myös yhä useammin mukana erilaisissa yhdenvertaisuuteen liittyvissä kampanjoissa ja tapahtumissa kuten esimerkiksi Pride.
Valitettavasti kuitenkin työtä riittää: Yli kolmasosa vastaajista oli kokenut epätasa-arvoista kohtelua. Niin kauan kuin kukaan kokee epätasa-arvoista kohtelua, työelämä ei ole valmis. Monimuotoisuus on rikkaus ja yhdenvertaisuus on jokaisen oikeus. Jokaisen ihmisen tulee omalla kohdallaan miettiä, miten suhtautuu muihin ja miten kohtelee muita.
Mitä voitaisiin vielä kehittää?
Työeläkeyhtiön näkökulmasta olisi tärkeää kiinnittää huomiota etenkin ikään ja työkykyyn liittyviin epätasa-arvon kokemuksiin. Työnantajien ja muiden rekrytoivien tahojen tulisi erityisesti muuttaa asenteita ikääntyvien eli yli 50-vuotiaiden työnhakijoiden suhteen. Vastaavasti myös osatyökykyisille tulisi löytää entistä enemmän työllistymismahdollisuuksia.