Olisinpa matemaatikko

Harva poliitikkokaan on matemaatikko. Myös poliitikoilla on huolta ja murhetta niin väestön syntyvyydestä kuin eläkkeiden tulevaisuudestakin. Ratkaisuksi ongelmaan on esitetty milloin sotea, milloin koulutusta, milloin maahanmuuttoa eri muodoissaan, tai sen estämistä…

Mutta samaan aikaan lapsiluku vähenee todella nopeasti, miehet karkaavat työelämästä aivan liian varhain, työkyvyttömyysluvut kääntyvät nousuun, mielenterveysongelmat lisääntyvät, talouden taantuminen heikentää työllisyysnäkymiä ja eriarvoistuminen kasvaa. Ei ole suinkaan ihme, että moni näkee tulevaisuuden synkkänä, ei ainoastaan eläkejärjestelmän, vaan koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

Tuskaa lisää vielä väestötieteen professori Karri Silvennoisen Maanpuolustus -lehdessä (nro 129, 9/2019) hyvin perustellut näkemykset siitä, että pitkälläkään aikavälillä hedelmällisyyden kasvu tai maahanmuutto (realistisilla kasvuoletuksilla) ei edes välttämättä ratkaise kestävyysongelmaa. Samaa hän toteaa ajatuksesta nostaa eläkeikää: jos työkyky ei säily, ei ikärajan nostolla ole haluttua merkitystä. Hänen mukaansa yhteiskuntamme ottaa huomioon jo nyt varsin hyvin eri mahdollisuudet sovittaa yhteen kodin ja työelämän.

Jos olisin matemaatikko, tekisin heti jonkin todella monimutkaisen ja -sivuisen laskukaavan, jolla ratkaisisin vaikean yhtälön siitä, miten pienenevät sukupolvet tulevaisuudessa hoitavat eläkkeiden rahoittamisen esimerkiksi nyt töissä oleville ikäluokille. Ja kun käsitykseni mukaan yhtälöt sisältävät kirjaimia ja numeroita (ja joitakin merkkejä, joita en tunnista kirjaimiksi enkä numeroiksi), niin sitten vain miettimään, että mikä asia onkaan x ja mikä y. Sitten lopputulos on täydellinen, haluttu ja ratkaisee (kaiken muun ohessa) eläkejärjestelmän kestävyysongelman.

Laittaisin kaavaan mukaan

• työperäisen maahanmuuton,
• perhepoliittiset toimet,
• lapsiystävällisen yhteiskunnan,
• työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen,
• maastamuuton,
• koulutustason nostamisen,
• osaamisen kehittämisen,
• työssä jaksamisen ja työkyvyn ylläpidon,
• houkuttelevan työelämän,
• kohtuullisen hyvän palkkatason ja
• korkean työllisyysasteen.

Ja katso. Yhtälö on ratkaistu! Eläkeikää tai eläkemaksuja ei tarvitsisi nostaa, tulevat sukupolvet voisivat luottaa eläkejärjestelmän kestävyyteen, eikä nykyistä sukupolvien vastakkainasettelua enää olisi.

Kun minulle yllä olevan kaavan tekeminen on liian vaikeaa, niin lyhyen matikan oppimäärällä tekisin seuraavan yhtälön: x+y= hyvä juttu. Yhtälössä x= työtä ihmiselle ja y=työkykyä ja osaamista kaikille. Tästä voisivat viisaammat sitten jatkaa.