Suomessa ei voida ottaa käyttöön ”yksi lapsi vähemmän” -politiikkaa

Ei ihme, että ilmastonmuutoksen hillintä syntyvyyden avulla on noussut maailmalla marginaalista päivänpolitiikkaan. Yhdysvalloissa keskustelua on käyty uskonnollisen oikeiston ja liberaalivasemmiston välillä, Suomessa yksilön valintojen kautta.

Erilaisissa hiilijalanjälkeä koskevissa tutkimuksissa lasten hiilikuorma on moninkertainen keskivertokuluttajaan nähden. Tämä johtuu erikoisesta mittaustavasta, jossa syntyvän lapsen ”syntikuormaan” lisätään automaattisesti hänen tilastollisten jälkeläistensä kulutuskäyttäytyminen. Onko tämä järkevä tapa laskea lapsen vuoden päästöt?

Syntyvyys on Suomessa ollut pitkään alle väestön uusiutumistason. Väestö pienenisi ilman nettomaahanmuuttoa.

Koko hyvinvointiyhteiskunta on jatkossa yhä pienempien työssä käyvien ikäluokkien harteilla. Nykysyntyvyys vaikeuttaa pitkällä aikavälillä monen itsestään selvänä pidetyn palvelun ja etuuden, muun muassa työeläkkeiden, rahoittamista.

Suomi on suunnittelemattomasti jo saavuttanut globaalisti verrattuna alhaisen lapsiluvun. Hedelmällisyysluku oli viime vuonna enää 1,41 lasta naista kohden. Tämän takia meillä ei voida ottaa käyttöön joidenkin tutkijoiden esittämää ”yksi lapsi vähemmän” -politiikkaa.

Lastenhankinnan hiilijalanjälkeä ei myöskään ole mielekästä nostaa erilliseksi osa-alueeksi. Ihmiset saattavat ajatella, että kokonaiskulutuksen sisällä voisi tehdä valintoja: kun en hanki lasta, voin tehdä useita lentomatkoja vuodessa.

Lapsiluvun pienentäminen poliittisella päätöksellä ei sovi yksilönvapautta kunnioittavaan demokratiaan. Ihmistä ei voi supistaa vain politiikan välineeksi, vaan hänen itseisarvonsa sekä arvonsa yhteisölle on huomioitava. Lasten hankkiminen ja oikeus omaan ruumiiseen ovat ihmisoikeuksia.

Eläkeläisliittojen Eetu ry:n tuoreessa tutkimuksessa ikääntyneiden kokemat pelot liittyvät usein yksinäisyyteen. Lapsettoman riski ajautua yksinäisyyteen on suurempi. Lasten kasvattaminen on myös mahdollisuus siirtää omia arvoja eteenpäin

Lisäksi lasten ilmastovaikutukset näkyisivät vasta satojen vuosien aikajänteellä, kun ilmaston lämpeneminen pitäisi pysäyttää 10–30 vuoden aikana. Ilmastopolitiikassa olisi järkevää keskittyä suoraan nykyisten päästöjen vähentämiseen.

Väestöpolitiikkaa tulee suunnitella kokonaisuutena, jossa syntyvyys ja ekologisuus ovat tärkeitä osia. Tällaisen kokonaiskuvan antaa Väestöliiton uusi Väestöpoliittinen ohjelma, joka julkaistaan alkuvuodesta 2020.