Eläkejärjestelmien yhdistäminen vaatii lainvalmistelua

– Työryhmällä on iso työ edessään, sillä yhdistäminen vaatii laajaa ja huolellista lainvalmistelua, toteaa analyysitoimintojen johtajamme Minna Lehmuskero.

Työryhmä valmistelee ehdotusta yhdistämisestä Eläkejärjestelmien erillisyys -työryhmän viime helmikuussa jättämän raportin pohjalta.

Lehmuskeron mukaan analyyttisesti ja laajalla kokoonpanolla tehty raportti luo hyvän pohjan jatkotyöskentelylle.

Julkisen sektorin rakennemuutokset vauhdittavat yhdistämistä

Yhdistämisen taustalla ovat yksityisen ja julkisen sektorin rakenteiden ja työmarkkinoiden muutokset. Erilliset eläkejärjestelmät ovat aiheuttaneet haasteita erilaisissa julkisen sektorin rakennemuutoksissa sekä tilanteissa, joissa työntekijöitä siirtyy julkiselta puolelta yksityiselle sektorille.

Eläkejärjestelmien yhdistäminen tasaisi eläkkeiden rahoitukseen liittyvää riskinjakoa, sujuvoittaisi työvoiman liikkuvuutta ja julkisen sektorin rakennemuutoksia pitkällä aikavälillä.

– Jatkotyössä on huomioitava, että eläkejärjestelmien yhdistäminen ei monimutkaistaisi tarpeettomalla tavalla toimeenpanoa ja että yhdistäminen tehdään tasapuolisella ja neutraalilla tavalla, sanoo Lehmuskero.

Eläkejärjestelmien yhdistäminen vaatii lukuisia lainsäädäntömuutoksia. Ennen yhdistämistä olisi tärkeää toteuttaa myös eläkesäätiö- ja kassalakiuudistus sekä uudistaa selvitystila- ja konkurssilainsäädäntö, jotta nämäkin eläkevakuuttajia koskevat säädökset olisivat ajan tasalla, korostaa Lehmuskero.

Eläkejärjestelmien yhdistämisen vaikutukset

Eläkejärjestelmien yhdistämisellä olisi lukuisia vaikutuksia, mutta se ei vaikuttaisi jo karttuneisiin eläkkeisiin tai eläkemaksun tasoon. Myös oikeus kunnallisen puolen lisäeläketurvaan säilyisi.

Yhdistämisen jälkeen kaikki niiden piirissä tehty työ vakuutettaisiin työntekijän eläkelain eli yksityisen työeläkejärjestelmän ehtojen mukaan.

Siirtymäajan jälkeen kunnallisen puolen työntekijöille tulisi joitakin muutoksia työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksiin.

Yhdistäminen edellyttäisi muutoksia työeläkejärjestelmien yhteisiin rekistereihin ja erilaisiin tietojärjestelmiin. Se myös lisäisi kilpailua työeläkevakuuttamisessa.

Lisäksi yhdistäminen vaatisi monenlaisten teknisten yksityiskohtien selvittämistä.

Työryhmän tavoitteena hallituksen esitys

Seuraavaksi työryhmä alaryhmineen aloittaa työskentelynsä. Työryhmän jäseniä toimivat sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön edustajien lisäksi edustajat palkansaajakeskusjärjestöistä, Elinkeinoelämän keskusliitosta ja Kuntatyönantajista.

Toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes on nimitetty työryhmään pysyväksi asiantuntijaksi. Myös Kevasta, työeläkeyhtiöistä, Eläketurvakeskuksesta, Kuntaliitosta, valtiovarainministeriöstä ja sosiaali- ja terveysministeriöstä on nimitetty pysyvät asiantuntijat työryhmään.

Työryhmän tueksi on perustettu useita alaryhmiä. Alaryhmissä on mukana Lehmuskeron lisäksi johtava lakiasiaintuntijamme Outi Aalto, johtava ekonomistimme Risto Vaittinen ja matemaatikkomme Hanna Mäkinen sekä jäsenistömme edustajia.

Työryhmän tulee laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Eläkejärjestelmien erillisyys -työryhmän viime helmikuussa jättämässä raportissa on hahmoteltu, että työn mittavuuden vuoksi eläkejärjestelmien yhdistäminen toteutuisi arviolta vuoden 2027 alusta.

– Pidämme tärkeänä, että eläkejärjestelmät sopeutetaan yhdistämiseen asteittain ja riittävällä aikavälillä. Yhdistämisen aikataulu täsmentyy nyt tehtävän työn edetessä, Lehmuskero sanoo.

Kunnallisen ja yksityisen työeläkejärjestelmien yhdistämisen valmistelu kuuluu pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan.

Eläkejärjestelmien erillisyys -työryhmän ehdotus yhdistämiselle:

• Yhdistämisen ajankohdasta alkaen kunta-alan työntekijät vakuutettaisiin työntekijän eläkelain eli TyEL:in mukaisesti.
• Ennen muutosta kunnallisessa eläkejärjestelmässä karttuneet eläkkeet jaettaisiin kahteen osaan. Toinen osa laskettaisiin kuten eläke olisi kertynyt työntekijän eläkelain mukaan ja loppuosa olisi TyEL:iä parempaa eläketurvaa.
• Työntekijän eläkelain mukaisesti lasketut eläkeoikeudet, rahastoidut eläkkeet ja niitä vastaavat eläkevastuut siirrettäisiin TyEL-järjestelmään ja tätä osaa toimeenpanemaan perustettaisiin uusi yksityinen työeläkevakuuttaja (ns. TyEL-Keva). Perustettava TyEL-Keva voisi olla työeläkeyhtiö tai eläkekassa.
• Työntekijän eläkelain tason ylittävä osa eläketurvasta jätettäisiin julkiseen työeläkevakuuttajaan (ns. Julkis-Keva). Jako tehtäisiin vain eläkkeiden rahoitusta varten, eikä sillä olisi vaikutusta eläke-etuuksiin. Eläkkeiden jakaminen kahteen osaan ei näkyisi eläkkeensaajalle.
• Kevasta siirrettäisiin TyEL-tasoa vastaava vastuuvelka ja sen kattamiseen tarvittavat varat sekä tarvittavaa vakavaraisuuspääomaa vastaava määrä varoja uuteen perustettavaan TyEL-Kevaan.
• Yhdistymisen jälkeen eläketurva ja sen rahoitus määräytyisivät työntekijän eläkelain mukaisesti. TyEL-tason ylittävän eläketurvan rahoituksesta vastaisivat kunnat ja maakunnat.
• Yhdistämiseen liittyvän siirtymäajan jälkeen kilpailu eläkelaitosten kesken avautuisi. Kuntatyönantajilla ja yksityisten alojen työnantajilla olisi samanlaiset mahdollisuudet järjestää työntekijöiden eläketurva missä tahansa työeläkevakuutusyhtiöissä, eläkekassassa tai eläkesäätiössä.