Mikä merkitys sijoitustuottojen kehityksellä on eläkkeiden rahoitukselle?

Sijoitustuotot ovat olleet negatiivisia myös 2000-luvun alussa teknologiakuplan puhjetessa sekä 2008 finanssikriisin aikoihin. Vaikka sijoitustuotoissa on ollut suurta vaihtelua, ovat ne pitkällä aikavälillä tarjonneet neljän prosentin keskimääräisen reaalituoton.

Sijoitustuottoihin kohdistuu suuri kiinnostus, koska eläkemenot sekä yksityis- että julkisaloilla ylittävät nykyisellään eläkemaksuina sisään kerätyn rahan määrän. Vuonna 2018 Suomessa työeläkkeitä maksettiin 28 miljardilla ja eläke- ja muita maksuja kerättiin 27 miljardilla eurolla. Erotus katetaan osittain rahastoivassa järjestelmässä sijoitusvaroilla ja niiden tuotoilla. Tulevaisuudessa tällä elementillä on entistä suurempi merkitys maksussa olevien eläkkeiden rahoitukseen.

Sijoitusvarallisuuden arvo on nykyisellään runsaat 190 miljardia euroa kun vakuutettu palkkasumma on reilut 80 miljardia. Sijoitustuottojen vaihteluun on varauduttu riskipuskureilla, mutta pidemmällä aikavälillä prosenttiyksikön muutos sijoitustuotossa tuo noin kahden prosenttiyksikön muutospaineen eläkemaksuun.

Vakaat ja korkeat sijoitustuotot vähentävät myös epäedullisen väestömuutoksen tuomaa painetta eläkemaksuun. Tämän vuoksi eläkevaroihin ja niiden sijoitustuottoihin kiinnitetään huomiota, erityisesti silloin kun rahoitusmarkkinoilla on turbulenssia.

Viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana vakavaraisuusääntely on mahdollistanut riskipitoisen sijoittamisen. Keskimääräiset reaalituotot ovat tällä ajanjaksolla olleet 4,0 prosenttia vuodessa.

Työeläkesijoitusten reaalituottokertymä (sininen viiva) kuvaa kunakin vuonna vuodesta 1997 asti kertyneet vuosittaiset reaalituotot. Reaalituotot on ilmoitettu prosentteina sitoutuneesta pääomasta. Vihreä viiva kuvaa vertailuna tilannetta, jossa jokaisena vuonna olisi saavutettu tasainen 4,0 prosentin reaalituotto sitoutuneelle pääomalle. Punainen viiva kuvaa reaalituottokertymää tasaisella 3,5 prosentin reaalituotolla. Tätä lukua Eläketurvakeskus käyttää pitkän aikavälin tuotto-olettamana ennakoidessaan nykylainsäädännön mukaista eläkemenojen ja -maksujen kehitystä tulevaisuudessa.

Toteutunut tuottokertymä vaihtelee voimakkaasti tasaisen neljän prosentin tuoton ympärillä, ja on alittanut sen vuosina 2008 ja 2011. Vuoden 2008 pudotuksen seurauksena keskimääräiset tuotot alittivat jopa 3,5 prosentin tuottokertymän uran. Vuodesta 2011 jatkunut vahva kehitys rahoitusmarkkinoilla pysähtyi viime vuoden lopun pudotukseen, joka oli kuitenkin selvästi maltillisempi kuin kahden aiemman kurssilaskun tapauksessa.

Toteutuneissa sijoitustuotoissa on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua keskimääräisen tuoton ympärillä. Toteutuneen kehityksen lisäksi kuviossa on tarkasteltu kolmea tulevaisuuden skenaariota. Ensimmäinen on ”this time is not different” vaihtoehto. Siinä keskimääräiset tuotot vastaavat historiallisia pitkän aikavälin tuottoja (tasaisen tuoton viivaa on jatkettu vuoteen 2030). Vaihtoehtoisissa tarkasteluissa kymmenen seuraavan vuoden keskituotot oletetaan 3,0 (vihreä katkoviiva) ja 2,5 prosentiksi (keltainen katkoviiva). Eläketurvakeskuksen tuoreessa pitkän aikavälin rahoituslaskelmassa (PTS) seuraavan 10 vuoden tuotto-olettama on 2,5 prosenttia ja sen jälkeen tuotto-olettama nousee 3,5 prosenttiin.

Pessimistisimmässä vaihtoehdossa, keskimääräisen vuosituoton ollessa 2,5 prosenttia, reaalituottokertymässä päädyttäisiin tarkastelujakson lopulla tasolle, joka vastaisi tilannetta missä tuotto olisi lähtöhetkestä alkaen ollut ETK:n olettama 3,5 prosentin keskimääräinen vuosituotto. Ero pessimistisimmän vaihtoehdon ja nykytrendin jatkumisen välillä on niin suuri, että nykytrendillä jakson lopulle voisi ajoittua uusi vuoden 2008 finanssikriisin kaltainen pudotus, jotta päädyttäisiin pessimistisen vaihtoehdon tuottokertymään tarkastelujakson loppupäässä.

Vähemmän pessimistisessä 3 prosentin keskimääräisten tuottojen vaihtoehdossa päädytään nykyisestä kymmenen vuoden tuottokertymässä tasolle, joka jakson lopussa vielä ylittää 3,5 prosentin keskimääräisellä vuosituotolla lasketun tuottokertymän koko tarkastelujaksolle. Tässäkin vaihtoehdossa vuosittaisten tuottojen oletetaan olevan merkittävän ajan neljänneksen alemmalla tasolla kuin mitä toteutuma on ollut historiassa. Työeläkejärjestelmän kvartaalina pidetään usein neljännesvuosisataa. Tunnelma sijoitusmarkkinoilla ehtii tänä aikana muuttua myös tulevaisuudessa moneen kertaan.