Eläkejärjestelmien yhdistäminen tasapainottaisi eläkkeiden rahoitusta
Kunnallisen ja yksityisen työeläkejärjestelmän yhdistämistä selvittäneen työryhmän raportti on julkaistu. Selvityksessä analysoitiin eläkejärjestelmien eroja ja mahdolliseen yhdistämiseen liittyviä kysymyksiä. Yksimielisen selvityksen johtopäätös on, että järjestelmien yhdistäminen olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
Työryhmän jäsenenä ollut Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes pitää selvitystyötä historiallisena. Koskaan aikaisemmin yhdistämisen mahdollisuutta ei ole tarkasteltu näin perusteellisesti.
– On hienoa, että yhdistämisen edellytyksiä on nyt arvioitu huolellisesti ja analyyttisesti laajalla kokoonpanolla. Tämä osoittaa, että meillä on yhteiskunnassa valmiutta reagoida maailman muutoksiin myös isojen järjestelmien näkökulmasta, Siimes sanoo.
Selvitystyön taustalla ovat yksityisen ja julkisen sektorin rakenteiden ja työmarkkinoiden muutokset. Erilliset eläkejärjestelmät ovat aiheuttaneet haasteita erilaisissa julkisen sektorin rakennemuutoksissa sekä tilanteissa, joissa työntekijöitä siirtyy julkiselta puolelta yksityiselle sektorille.
Esimerkiksi mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä työvoiman siirtymät vaikuttaisivat merkittävästi kunnallisten ja yksityisten eläkkeiden rahoituksen tasapainoon. Muutoksia tapahtuu kuitenkin myös ilman sote- ja maakuntauudistusta.
– Yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta eläkejärjestelmien yhdistäminen olisi positiivinen kehitysaskel. Se tasaisi eläkkeiden rahoitukseen liittyvää riskinjakoa sekä sujuvoittaisi työvoiman liikkuvuutta ja julkisen sektorin rakennemuutoksia pitkällä aikavälillä, Siimes sanoo.
Karttuneet eläkkeet suojassa
Siimeksen mukaan selvityksessä on pidetty kiinni työeläkevakuuttamisen keskeisistä periaatteista. Yhdistämisellä ei olisi vaikutusta jo karttuneisiin eläkkeisiin tai eläkemaksun tasoon. Myös oikeus kunnallisen puolen lisäeläketurvaan säilyisi. Joitakin muutoksia tulisi työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksiin kunnallisen puolen työntekijöille siirtymäajan jälkeen.
– Tärkeää on se, että kenenkään jo ansaitsemat eläkkeet tai niihin liittyvät etuudet eivät heikkenisi muutoksen seurauksena, Siimes painottaa.
Eläkejärjestelmien yhdistämisen jälkeen kaikki niiden piirissä tehty työ vakuutettaisiin työntekijän eläkelain eli yksityisen työeläkejärjestelmän ehtojen mukaan.
– Kuten selvityksessä on todettu, eläkejärjestelmät tulisi sopeuttaa yhdistymiseen asteittain ja riittävällä aikavälillä. Eläkejärjestelmien kehittämisessä aikajänteet ovat pitkiä ja muutokset tulee siksi tehdä hallitusti, Siimes korostaa.
– Mikäli yhdistyminen etenee, se vaatii vielä laajaa ja huolellista lainvalmistelua. Jatkossa tulisi selvittää monenlaisia teknisiä yksityiskohtia, Siimes korostaa.
Yhdistäminen edellyttäisi muutoksia työeläkejärjestelmien yhteisiin rekistereihin ja erilaisiin tietojärjestelmiin. Se myös lisäisi kilpailua työeläkevakuuttamisessa.