Työtä lienee tulevaisuudessakin, mutta millaista?
Ammatti voi tulevaisuudessa olla vaikkapa data translator, palvelurobottiohjaaja tai kodin järjestelmäsuunnittelija. Digitalisaatio muuttaa työtä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Millaista työelämää kohti olemme ehkä menossa?
Työllisyys on yksi työeläkejärjestelmän taustatekijöistä. Mitä suurempi joukko meistä on työelämässä, sitä parempi meidän kaikkien työeläkkeiden kannalta. Maksamme tällä hetkellä eläkkeellä olevien eläkkeitä, mutta osa maksuistamme rahastoidaan tulevien aikojen eläkkeitä varten. Osin siis meitä itseämme varten.
Digitaalisuus, tekoäly ja robotit epäilemättä muuttavat työelämää paljon. Monien arvioiden mukaan ne vaikuttavat myös työllisyyteen. Mitä siitä voisi seurata?
Työn murros ei ole uusi asia
Työn muutos ei ole vain nykyhetken ja tulevaisuuden asia. Erikoistutkija Terhi Maczulskij Palkansaajien tutkimuslaitoksesta on selvittänyt, miten työtehtävät ja ammatit ovat muuttuneet 1970-luvulta lähtien. Tutkimus perustuu kaikkia suomalaisia koskevaan aineistoon viimeisten 45 vuoden ajalta.
‒ Rutiininomaisia töitä ja perinteisiä teollisuustöitä on kadonnut tasaisesti 1970-luvulta lähtien. Tekninen kehitys vei työt vaikkapa moottorisahametsureilta. 100 000 metsurista on tultu noin 4000:een, Maczulslkij antaa esimerkin.
Kun tietotekniikan kehitys lähti nousukiitoon, moni asia muuttui myös toimistoissa. Reikäkorttilävistäjiä tai puhtaaksikirjoittajia ei ole tarvittu pitkään aikaan. Toimistosihteerit alkavat olla harvinaisia.
Rutiinityöt vähenivät jo
‒ Rutiininomainen työ on vähentynyt globalisaation ja toimintojen ulkoistamisen kautta. Asiantuntijatöiden määrä puolestaan on kasvanut yrityksissä, joissa on panostettu paljon teknologiaan, sanoo Maczulskij.
‒ Osin asiantuntijatehtäviäkin on siirtynyt muualle. Vielä 5‒10 vuotta sitten kysyttyjä ammattilaisia, kuten it-tukihenkilöitä, on ulkoistettu.
Missä ulkoistaminen on katsottu kannattavaksi, siellä sitä on tehty. Maczulskij uskoo ulkoistamisten vielä jatkuvan.
Rutiinitöistä siirrytty muihin ammatteihin
Historia-aineistosta ilmenee myös toinen asia. Rutiininomaisista töistä on siirrytty korkeampipalkkaisiin, asiantuntijatyyppisiin tehtäviin. Näin on käynyt erityisesti toimistotehtävistä. Sen sijaan teollisuustyöntekijöille on käynyt huonommin. He ovat todennäköisemmin joutuneet työttömiksi.
Suomen työmarkkinat ovat kuitenkin sopeutuneet kohtuullisen hyvin rakenteellisiin muutoksiin, Maczulslkij vetää yhteen.
‒ Rutiiniomaisen työn tekijät ovat siirtyneet muihin ammatteihin melko hyvin. Työmarkkinat sinänsä ovat dynaamiset. Meiltä häviää tiettyjä työtehtäviä, mutta uusia nousee.
Siis kohti tulevaisuutta.
Toimeentulo yhä enemmän useista lähteistä
Suurin osa meistä työskentelee nykyisin palkkatyössä: vakituisissa, toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa on hahmoteltu työn murrosta ja sen mahdollisia vaikutuksia. Siinä ja monissa muissa työn tulevaisuutta pohtivissa selvityksissä ennustetaan, että vuorottelu erilaisissa työn teon muodoissa yleistyy. Välillä tehdään palkkatyötä, välillä toimitaan yrittäjämäisesti tai yrittäjinä.
Toimeentulo kerätään useista lähteistä yhden sijaan. Pysyväisluonteisista työyhteisöistä siirrytään enemmän väliaikaisiin, itseorganisoituviin yhteisöihin. Erottelu työnantajan ja työntekijän välillä hämärtyy tai katoaa.
Tämä kaikki tarkoittaa, että muun muassa sosiaaliturvan pitää olla nykyistä paljon joustavampi. On pystyttävä siirtymään sujuvasti palkkatyön ja yrittäjämäisen työn välillä putoamatta sosiaaliturvassa harmaalle alueelle.
Ehkä työtä on määriteltävä uudelleen
Arvioidaan myös, että työn sisältö muuttuu yhä enemmän ongelmien ratkaisun suuntaan. Asiantuntija-ajattelua, vuorovaikutusta ja yhteistyötä edellyttävien tehtävien määrä kasvanee. Uuden oppimisesta tulee vielä nykyistä selvemmin läpi elämän jatkuvaa.
Tarvitaan siis kykyä ja halua oppia, ajatella analyyttisesti, olla vuorovaikutuksessa ja olla itseohjautuva.
Voi myös olla, että työtä on määriteltävä uudelleen. Ehkä sitä on ajateltava nykyistä monimuotoisemmin yhteiskunnallisena osallistumisena.
Työn tuottavuus noussut melko tasaisesti sata vuotta
Johtava ekonomistimme Risto Vaittinen sanoo olevansa kehitysoptimisti.
‒ Työn tuottavuus on viimeisen sadan vuoden aikana noussut vuosittain noin 2 prosenttia, vaikka matkan varrella on toki ollut ryppyjä. Minun on vaikea uskoa, että tämä kehitys tyssäisi nyt, kun olemme koulutetumpia kuin koskaan ja meillä on enemmän teknisiä edellytyksiä kehittää asioita kuin koskaan.
Paljonko työssäkäyviä, paljonko eläkeläisiä?
Eläkejärjestelmän näkökulmasta Vaittinen näkee viime kädessä vain yhden tärkeän kysymyksen: paljonko on työssäkäyviä, paljonko eläkeläisiä.
‒ Työeläkkeet ovat sidoksissa ansioihin. Saat eläkettä samassa suhteessa mitä olet työurasi aikana maksanut eläkemaksuja. Eläkkeiden rahoituksen kannalta työllisyys ja työn tekemisen määrä eivät ansiosidonnaisuuden takia ole suoraan ratkaisevia. Tärkeää on työssä olevien ja eläkkeellä olevien määrän suhde.
”Ketjukirjeen” oltava pitkällä aikavälillä tasapainossa
Kyse on tasapainosta, mutta ei välttämättä tasapainosta yhtä aikaa.
‒ Eläkejärjestelmä on kuin ketjukirje, jossa työikäiset suurelta osin rahoittavat eläkeläisten menot. Jos käy niin, että työn tekeminen vähenee radikaalisti, myös tulovirta eläkejärjestelmään vähenee. Sen vastapainoksi maksettavien eläkkeidenkin määrä aikanaan pienenee.
Mitä tapahtuu Japanissa?
Vaittinen kehottaa katsomaan Japania. Siellä tapahtuu parhaillaan se, mikä meillä 10‒15 vuoden kuluttua.
‒ Työikäisen väestön määrä vähenee siellä kovaa vauhtia. Sen sijaan työllisten määrä ei ole vähentynyt 2000-luvulla, sillä naiset ja yhä vanhemmat ikäryhmät käyvät työssä aiempaa enemmän. Työn tuottavuuskin on kasvanut 10 viime vuotta nopeammin kuin useimmissa korkean tulotason maissa.
‒ Varovainen johtopäätös on, että jollain tavalla työvoiman niukkuus kiihdyttää tuottavuuden kasvua. Se kompensoi sitä, että työtä tekeviä on vähemmän.
‒ Toinen asia on, miten jatkossa käy. Veikkaan, että julkisten palvelujen järjestelmää ei voida pitää yllä tuolla työvoiman määrällä. Jotain on tehtävä.
Teknologia korvaa ihmistä vasta, kun se kannattaa
‒ Fakta on, että meillä väestö ikääntyy. Siitä seuraa, että ainakin hoiva- ja sosiaalialalla töitä riittää. Ja vaikkapa teollisuuden ja rakentamisen monet työtehtävät tehdään yhä ihmislihaksilla. Ihmistyötä korvataan teknologialla vasta, jos se on kannattavaa, Terhi Maczulskij muistuttaa.
‒ Työn loppumista on povattu jo 1930-luvulta. Taloustieteilijä John Maynard Keynes pohti silloin, millainen maailma olisi 50 vuoden kuluttua. Hän arveli, että 1980-luvulla työtä tehtäisiin vain pari tuntia päivässä, Vaittinen kertaa.
‒ Ei se ihan niin ole mennyt.
Kolme kysymystä, kolme näkökulmaa
Salon kaupungin kehityspäällikkö, Työterveyslaitoksen tutkimusjohtaja ja Opetushallituksen ennakointiyksikön johtaja pohtivat työllisyyttä, työllistymistä ja osaamistarpeita.
Salo tekee ”käsityötä” ihmisten työllistämiseksi
Salon seudulta on kadonnut vuoden 2009 jälkeen yhteensä noin 6000 työpaikkaa, kun Nokia ja sen ympärille rakentunut ict-klusteri ovat kutistuneet ja lopettaneet toimintojaan. Mitä kunnat voivat tehdä tukeakseen parhaiten työllistymistä ja uusien työpaikkojen syntyä kehityspäällikkö Janne Hyvärinen Salon kaupungin kehittämis-, elinkeino- ja työllisyyspalveluista?
Aloitimme heti 2009 yhteistyön valtion, Nokian ja myöhemmin Microsoftin kanssa. Äkilliseksi rakennemuutosalueeksi nimeämisen myötä saimme investointirahaa, jolla tuettiin yritysten kehittämistä.
Vuosina 2015‒2018 työmarkkinatuen kuntaosuus maksoi Salolle 5 miljoonaa euroa vuodessa. 2016 aloimme aktiivisemmin miettiä, mitä rahalla voitaisiin tehdä tilanteen helpottamiseksi. Olemmekin organisoineet työllisyyden hoitoa kaupungin puolella uudella tavalla. Kaikki työllisyyspalvelut on keskitetty yhteen pisteeseen. Vain nuorten työpajatoiminta on erikseen. Näin pidämme koko kuvan työllisyydestä paremmin hallussa.
Työmarkkinatukilistalla on nyt noin 730 ihmistä. Pisimmällään lista on ollut 1100 henkilöä. Katsomme säännöllisesti, ketkä ovat lähellä työllistymistä, ketkä tarvitsevat lisää osaamista ja ketkä sosiaali- ja terveyspalveluja.
Projektihenkilömme tapaa yli tuhat päivää työttömänä olleita. Mikä heidän tilanteensa on, mitä palveluja he tarvitsevat ja mitä polkuja heille löytyisi? Kaupungin on nykyisin tehtävä sitä. Ei ihmisiä muuten saada eteenpäin. Moniammatillisesta TYP-palvelupisteestämme löytyvät Kelan ja kaupungin palvelut, lääkärit, sairaanhoitajat, sosiaalipalveluneuvonta ja resursseja niihin.
Kaupungin tulevaisuus näyttää nyt suhteellisen valoisalta. Työttömyysprosentti on 10,3. Kaupunki on muun muassa perustanut yhdessä alueen yritysten kanssa IOT-Campuksen, joka hallinnoi entisiä Nokian tiloja. Nyt tiloissa toimii muun muassa Turun ammattikorkeakoulu, lukuisia teollisia yrityksiä ja palveluyrityksiä.”
Työkunnossa yhä pidempään
Yksi viime vuonna voimaan tulleen eläkeuudistuksen tavoitteista oli pidentää työuria. Miltä ikääntyneiden työkyky näyttää tulevaisuudessa Työterveyslaitoksen tutkimus- ja palvelukeskuksen johtaja Jorma Mäkitalo?
Ihmisten itsensä kokema työkyky parani kaikissa ikäryhmissä 2000‒2010, ilmenee tuoreesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinTerveys 2017 -tutkimuksesta. 2010-luvun loppua kohden paraneminen näyttäisi pysähtyneen. Vielä ei voida sanoa, olisiko kyse laskevasta trendistä. Nyt pidän tätä notkahduksena.
Työkykyyn liittyvät muun muassa fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä kognitiivinen eli älyllinen suoriutuminen. Ihmisten fyysinen toimintakyky on 2010-luvulla kohentunut hyvin selvästi. Aivan viime vuosina hyvä kehitys on hidastunut. Samaan aikaan lihavuus on yleistynyt. Voi olla, että näillä on yhteys.
Ihmisten kognitiivinen suoriutuminen on pysynyt ennallaan. Sosiaalisessa toimintakyvyssä näkyy selvä muutos. Työikäiset ihmiset luottavat toisiin ihmisiin ja vastavuoroisuuteen selvästi aiempaa vähemmän. Tämä voi liittyä työelämän murrokseen. Luottamus on merkittävä tekijä siinä, millaiseksi ihmiset kokevat työkykynsä.
Neljä viidestä 30‒69-vuotiaasta pitää itseään täysin työkykyisenä. Samoin pitää kolme neljästä 50‒59-vuotiaasta, ja yli 60-vuotiaistakin hieman yli puolet.
Korkeasti koulutetut, asiantuntija-ammateissa toimivat pärjäävät hyvin. Heistä yhä suurempi osa haluaa jatkaa työntekoa eläkeikään ja jopa alimman vanhuuseläkeiän jälkeen. Monet työskentelevät yli 68-vuotiainakin. Tämä näkyy meillä TTL:ssäkin.
Työntekijäammateissa tilanne on toinen. Vähemmän koulutetut, alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat kokevat työkykynsä huonommaksi. Heidän työolonsa ovat selvästi haastavammat ja toimintakykynsä heikompi kuin koulutetuilla ja hyvin toimeentulevilla. Tähän kahtiajakoon ei ole löydetty hyviä lääkkeitä.
Luulen, että pitkällä aikavälillä ihmisten terveys ja toimintakyky pääsääntöisesti paranevat. Laadukkaita elinvuosia tulee lisää, työikäiset ovat paremmassa kunnossa ja työskentelevät yhä vanhempana.
Katse vuodessa 2035
Miten koulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon työelämän murros ja esimerkiksi digitalisaation mahdolliset vaikutukset osaamistarpeisiin ja ammattien muutokseen, opetusneuvos Kari Nyyssölä Opetushallituksen ennakointiyksiköstä?
Meillä on ennakoitu osaamistarpeita jo noin 20 vuotta. Koetamme ennakoida, millaista osaamista ja koulutusta Suomessa tarvitaan 10‒15 vuoden kuluttua. Nyt siis pohdimme vuotta 2035.
Ennakointityön käytännön ”työkalu” on Osaamisen ennakointifoorumi, jossa on yhdeksän eri aloja tarkastelevaa ryhmää. Foorumissa toimii useita satoja eri alojen koulutuksen ja työelämän asiantuntijoita. Hyödynnämme työssä kaikkien asiantuntemusta. Tämänhetkinen Ennakointifoorumi on asetettu vuoden 2020 loppuun. Tämän kierroksen perustyö on meneillään.
Haasteellista pitkän aikavälin ennakointi toki on, mutta toisaalta ennakointityötä ja tulevaisuudentutkimusta on tehty paljon. Teemme erilaisten skenaarioiden avulla arvioita siitä, miltä maailma voi näyttää. Pyrimme ennakoimaan isoja kehityssuuntia. Tuomme näitä näkemyksiä päätöksenteon tueksi. Koska koulutukseen liittyvät prosessit ovat pitkiä, teemme määrävälein myös tarkistuksia.
Tällä ennakointikierroksella digitalisaation murros on noussut hyvin vahvasti näkyviin. Se nousee esiin alalta kuin alalta, kun kysymme, miten osaaminen muuttuu nykyisestä. Esimerkiksi digitaalisten alustojen ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen osaaminen ja tiedon arviointitaidot tulevat tärkeiksi.
Toisaalta myös sosiaaliset taidot ja yhteistyötaidot ovat kovasti esillä. Tunnistamme myös muun muassa ongelmanratkaisutaitojen, oppimiskyvyn ja innovaatio-osaamisen nousevan. Kestävän kehityksen osaaminen ei aiemmassa ennakointityössä ole välttämättä noussut esiin. Nyt on noussut, ja vahvasti. Se on kiinnittänyt huomiota.