Yksinkertaista sijoitusteoriaa monimutkaisessa käytännössä
Moderni rahoitusteoria luokittelee tuoton lähteet riskin perusteella. Perusajatus on yksinkertainen – sijoittajan tuotto tulee riskin kantamisesta. Keskeisimpiä riskilisiä tuotto-odotuksen perusteella tarjoavat osakkeet, korkojen duraatio, luottoriski sekä epälikvidit sijoituskohteet. Näiden lisäksi mahdollisina tuoton lähteinä pidetään myös altistusta vaihtoehtoisille sijoitusstrategioille sekä vastuullisuuden huomiointia sijoituskohteiden valintaprosessissa.
Historiallisesti suurimmat tuotot on saatu pitkän aikavälin osakeriskiin sijoittamisesta. Seuraavana tuottojärjestyksessä ovat luottoriskiin ja epälikvideihin kohteisiin sijoittaminen. Korot ja vaihtoehtoiset sijoitukset ovat tarjonneet historiallisesti vaatimattomimmat tuotot.
Tätä teoreettista kehystä vasten Eläketurvakeskuksen tänään ensimmäistä kertaa julkaisema kansainvälinen sijoitustuottovertailu näyttää pääosin siltä, kuin sen pitäisikin näyttää. Sijoitustuottovertailun ainoan poikkeuksen tekee tanskalainen työeläkerahasto ATP, jonka perinteisesti korkopainotteinen sijoitusjakauman profiili ei selitä tuottoja. Tarkoitukseni on läpivalaista juuttien raportointikäytännöt ATP:n osalta tarkemmin ensi vuoden puolella.
Vertailussa toimijat jaettiin riskinottomahdollisuuksien mukaan kahteen ryhmään, vakavaraisuussääntelyn piiriin kuuluvat ja ilman vakavaraisuussääntelyä olevat toimijat eli puskurirahastot. Toimijoiden välillä on kuitenkin maa- ja instituutiokohtaisia eroja rajoituksissa.
Vertailun puskurirahastoilla ei ole niitä koskevaa vakavaraisuussääntelyä, jolloin ne voivat halutessaan asettaa osakepainon todella suureksi. Sijoittamalla etupäässä osakeriskiin puskurirahastot ovat saavuttaneet vertailussa paremmat keskituotot kymmenen vuoden tarkasteluperiodilla.
Vertailun suurimmat puskurirahastot ovat Norjan valtion kansainvälinen eläkerahasto SPU, Kanadan lakisääteisistä eläkkeistä vastaava Canada Pension Plan Investment Board, CPPIB sekä Ruotsin vanhuuseläkejärjestelmän AP4. Näillä kaikilla on lähes kaksi kolmasosaa salkusta osakesijoituksissa, mikä näkyy paitsi yli kuuden prosentin keskituottona kymmenen vuoden periodilla – erityisesti viimeisten viiden vuoden jaksolla, jolloin on päästy yli kymmenen prosentin keskimääräiseen vuosituottoon. Osa tuotoista selittyy valuuttakurssin suotuisalla vaihtelulla, sillä vertailun tuotot on ilmaistu kansallisessa valuutassa.
Lisätehoa osakkeiden tuottoon on haettu myös reilummalla allokaatiolla noteeraamattomiin osakkeisiin, jotka tarjoavat osakeriskilisän päälle lisätuottoa korvauksena heikommasta likviditeetistä. Puskurirahastojen varsinainen jokeri tässä vertailussa on ruotsalainen AP6, joka sijoittaa ainoastaan listaamattomiin yrityksiin. Vuonna 1996 perustettu AP6 on suljettu rahasto, jolloin se saa sijoittaa pitkälle horisonttiin ilman eläkemaksuihin varautumista.
Oma maa mustikka
Työeläkevakuuttajamme pärjäävät tässä vertailussa hyvin sijoitusjakauma huomioon ottaen. Työeläkevakuuttajien sijoitusaste kotimaahan on korkea, noin neljännes, vaikka esimerkiksi Helsingin pörssin osuus maailman listatuista osakkeista on alle puoli prosenttia.
”Sijoitusten epätäydellinen hajautus lisää riskiä kotimaan talouden joutuessa laskusuhdanteeseen.”
Rahoitusteoriassa ilmiötä kutsutaan nimellä home bias, jonka ytimessä on kotimarkkinan ylipainottaminen suhteessa portfolioteorian mukaiseen optimihajautukseen. Tämä auttaa toki täkäläistä taloutta ja työllisyyttä, mutta sijoitusten epätäydellinen hajautus lisää riskiä kotimaan talouden joutuessa laskusuhdanteeseen.
Samantyyppistä kotipesän suosimista harrastavat myös rakkaat länsinaapurimme, mutta Ruotsissa oman osakemarkkinan ylipainottaminen on tuonut huomattavasti paremman tuoton viimeisen kymmenen vuoden aikana. Juuri tästä syystä muun muassa AMF Pension ja Alecta kiilaavat kotimaisten toimijoiden edelle pidemmän aikavälin tuotoissa. Ruotsalaisten sijoitussalkut vastaavat työeläkevakuuttajiemme sijoitusjakaumaa, mutta tässä tapauksessa hyödyllinen home bias saa keskituotot näyttämään erilaisilta.
Historiallisesti kotiinpäin sijoittaminen on ollut meillä vielä nykyistäkin yleisempää, mutta sijoituksia on viime vuosina hajautettu enemmän maailmanmarkkinan mukaisiksi. Tästä voimmekin vetää johtopäätöksen – sijoittaminen on aina tasapainoilua teorian ja käytännön välillä.
Kommentit