Jälkikirjoitus: Maailma kaipaa rauhallisia riskianalyysejä

Median esiin nostamia asioita ehti silloin aina hetken sulatella. Asiantuntijat seisoivat silloin paljon muita toimijoita korkeammalla korokkeella. Mutta uutispäivitysten väliin jäi silti aina myös aikaa ajatella. Ja pohtia esiin tulleiden asioiden mittasuhteita.

Nyt uutisten ja niiden kommentoinnin tahti on niin kova, että mittasuhteita on enää hädin tuskin edes olemassa. Koko maailma halutaan saada halki poikki ja pinoon kunkin päivän pääuutisen valossa.

Sellainen tahti on haastava – ja pahimmillaan jopa tuhoisa – kaikkien useita eri näkökulmia, monivaiheisia tapahtumaketjuja tai tavanomaista pidempiä aikajänteitä sisältävien asioiden kannalta.

Sellaisia asioita ovat muun muassa ihmisen elämänkaari ja Suomen työeläkejärjestelmä.

***

Keskimääräisen työuran pituus on Suomessa likimain 40 vuotta. Tänään eläkkeelle jäävälle ihmiselle maksetaan työeläkettä keskimäärin reilusti yli 20 vuotta – ja monille paljon sitä pidempäänkin, jos elinikä sattuu olemaan pitkä. Siksi tänään tehdystä työstä sivuun laitettujen eurojen ja niiden tuottojen tulee olla käytettävissä vielä 60 vuodenkin kuluttua.

Sinä aikana moni asia ehtii muuttua ja muuttuukin sekä yhteiskunnassa että jokaisen ihmisen elämässä.

Työ ja sen tekemisen tavat muuttuvat. Työllisyys vaihtelee ja teknologia kehittyy. Myös syntyvyys, kuolleisuus ja nettomaahanmuutto muuttuvat, samoin se, mitä asioita uusien työmarkkinoille tulijoiden ja siellä jo olevien ja työtä tekevien pitää kulloinkin osata.

Myös eläkevaroille saatavat sijoitustuotot ehtivät kehittyä useaan kertaan sekä hyvin, huonosti että siltä väliltä.

***

Suomen työeläkejärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna hyvin hallinnoitu ja poikkeuksellisen läpinäkyvä. Myös sen kestävyyttä arvioidaan säännöllisesti julkisilla ja luotettavasti toistettavissa olevilla tavoilla.

Vakavasti otettava kestävyysarviointi edellyttää asioiden tarkastelua hyvin pitkällä aikajänteellä. Sellainen sopii huonosti yhteen nykyisen mediaympäristön vaatimusten kanssa.

Kun yksi arvioinnin pohjana oleva asia on muuttumassa, sitä koskeva uutisointi ja kommentointikimara nostattavat heti ilmaan joukon uhkakuvia – ja vaativat äärimmillään likimain koko eläkejärjestelmää heti remonttiin niiden takia.

Niin kävi ainakin Tilastokeskuksen viime perjantaina julkaiseman väestöennusteen ja siihen sisältyneen alhaisen hedelmällisyysluvun kohdalla. Kiireisimmät kommentaattorit vaativat jo eläkeneuvottelujen pikaista aloittamista ja tulevien eläke-etuuksien leikkaamista sen takia. Samaan aikaan yhteiskunnallisesti ajankohtainen keskustelu työperäisen maahanmuuton lisäämisen helpottamisesta käytiin toisella, kokonaan eläkkeistä irrallaan olevalla tavoitteenasetannalla.

***

Tulevaisuuteen on erittäin hyvä ja tärkeä varautua. Ja eläkejärjestelmän kestävyyteen liittyvistä asioista pitää ilman muuta käydä julkista keskustelua. Keskustelun tulisi kuitenkin kunnioittaa eläkejärjestelmän pitkiä aikajänteitä. Ja sitä, että kaikki vaihtelee maailman ristiaallokossa kaiken aikaa ja moneen kertaan noiden melkein yhden ihmisen koko elinkaaren mittaisten vuosikymmenien aikana.

Vuosikymmenien mittaisessa perspektiivissä pitää katsoa syntyvyyden kehityksen ohella myös useita muita tekijöitä. Ja ottaa huomioon myös se, että osaan niistä – kuten esimerkiksi nettomaahanmuuttoon, työllisyysasteeseen ja osaamisen kehittämiseen – voi vaikuttaa tarvittaessa hyvinkin paljon oikein viritetyn yhteiskuntapolitiikan avulla.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tärkeää läpivalaista myös kaikki ne muut yhteiskunnalliset kehityskulut, joihin jonkin yksittäisen muuttujan, kuten esimerkiksi juuri syntyvyyden, muutoksella on vaikutusta eläkejärjestelmän ulkopuolella. Vain niin voidaan päästä selvyyteen siitä, mitä kaikkia riskejä tämän yhden seikan muutos aiheuttaa. Ja keskustella avoimesti siitä, keiden kaikkien tulisi näiden riskien kantamiseen tulevaisuudessa osallistua.

***

Työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja – ja niiden osana myös työnantajan maksamaa työeläkemaksua – on alennettu Suomessa parin viime vuoden ajan siirtämällä osa niistä vaiheittain työntekijöiden maksettavaksi. Tämä siirto jatkuu työeläkemaksujen kohdalla myös ensi vuonna osana vuonna 2016 solmittua kilpailukykysopimusta.

Siksi juuri nyt ei ehkä ole ihan oikea aika vetää johtopäätöksiä sitä, tulisiko syntyvyyden alenemisesta 2040-luvulle seuraava työeläkemaksun nousupaine sälyttää yksinomaan tänään työssä käyvien ihmisten maksettavaksi. Sen sijaan kannattaisi pohtia myös sitä, tulisiko tämän riskin kantamiseen osallistua laajemminkin yhteiskunnassa ja millä keinoin.