Assistentti asiantuntijana työeläkealalla

Jatkossa aion syventää osaamistani jostakin työeläkealan osasta ja hyödyntää sitä assistentin työssäni. Valmennukseen osallistumisestani huolimatta en kuitenkaan ole valmis asiantuntija, koska asiantuntijan rooli vaatii jatkuvaa oppimista, opiskelua ja itsensä kehittämistä.

Valmennuksen tavoitteena oli syventää työeläkealan tuntemusta, kehittää monipuolisesti asiantuntijatyössä tarvittavia taitoja ja verkostoitua alan muiden toimijoiden kanssa. Valmennuspäivien aiheina oli laaja kattaus työeläkealan asioista, kuten työeläkealasta osana suomalaista yhteiskuntaa, järjestelmän kestävyydestä, kansainvälisyydestä sekä työskentelystä median kanssa unohtamatta asiantuntijatyötä ja työeläkealaa tulevaisuudessa.

Tela faniorganisaationa

Puhujina oli joukko oman alansa asiantuntijoita, kuten tutkijoita, professoreita, tohtori ja filosofi. Heti kärkeen aivotutkija Katri Saarikivi valisti meitä työstä ja oppimisesta. Hänen mukaansa useimmat ihmiset tekevät työtä, jotta muilla olisi hyvä olla. Ihana kommentti, joka meidän kaikkien on hyvä pitää mielessä!

Unohtumaton esitys oli puolestaan se, jossa apulaisprofessori Ville-Pekka Sorsa hahmotti urheilun metaforalla alamme toimijoita. Työeläke on urheilulaji ja lajiahan ei ole olemassa ilman pelikenttää ja sääntöjä. Työeläkevakuutus on puolestaan liiga, jossa työeläkeyhtiöt ovat pelaavia joukkueita. Tässä yhteydessä Tela on sekä pelaajayhdistys että ainoa virallinen faniorganisaatio.

Yhdessä esityksessä todettiin, että positiivinen vuorovaikutus ihmisten välillä on kaiken kanssakäymisen a ja o.

Mielenkiintoinen ja silmiä avaava osio oli oman asiantuntijatyön arviointi. Suurin ponnistus koko valmennuksessa oli omaan työhön liittyvä kehittämistyö, jonka teimme kollegani kanssa yhdessä. Valmennus kesti yhdeksän kuukautta. Lähiopetusta oli parina päivänä kuukaudessa. Verkkoympäristössä teimme muutaman tehtävän.

Asiantuntijatyön arviointi apuna kehittymisessä

Asiantuntijatyön arvioinnista saimme tärkeää tietoa omasta toiminnastamme asiantuntijana. Sen tavoitteena on auttaa meitä kehittämään asiantuntijana toimimistamme ja tukea kehittymistämme. Oli hyvä, että arviointi ajoitettiin valmennuksen alkuun. Näin saimme hyvän pohjan saatujen tulosten perusteella peilata omia avujamme ja kehittämistä vaativia asioita.

Arviointi tehtiin kolmesta näkökulmasta:

• arvioinnin kohteena olevan henkilön oma arvio
• esimiehen arvio
• kollegoiden/yhteistyökumppaneiden/sidosryhmäläisten arvio

Mukaan valitsin henkilöitä, joiden palautteen koin tärkeäksi kehittymiseni kannalta. Ilahduin, että sain vastauksia lähes kaikilta kyselyn saajilta. Vastauksista kävi selville vahvuuksieni lisäksi asiat, joihin minun tulee kiinnittää huomiota asiantuntijatyössä.

Sain ohjeeksi säilyttää uteliaisuuden omaa alaani ja työtäni kohtaan. Näin asiantuntijuuteni kasvaa, voin kehittyä ja ennen kaikkea voin hyödyntää omia taitojani siten, että edistän kollegojeni asiantuntijuutta.

Kehittämistyön tuloksena kehittämisehdotukset

Eniten aikaa vievä tehtävä koko valmennuksessa oli omaan työhömme liittyvä kehittämistyö. Koska sidosryhmätyö kuuluu Telassa kaikille, otimme sen tarkasteluun. Minun kontolleni tuli sidosryhmiin liittyen Excel-taulukon pyörittäminen sekä Lyyti-kyselyn suunnittelu ja testaus. Exceliä muokattiin useaan otteeseen, jotta haluttu analyysi voitiin tehdä. Lyyti-kysely puolestaan liittyi aikaansaamiimme Telan sidosryhmätyöskentelyn kehittämisehdotuksiin.

Kehittämistyömme tuloksena syntyi työkalupakki sidosryhmätyöskentelyyn ja siihen liittyvät yhdeksän kehittämisehdotusta. Nämä saimme aikaan työskentelemällä säännöllisesti yhdessä ja tilannepalavereissa esimiestemme kanssa. Lisäksi keskustelimme kollegoidemme kanssa ja kävimme esittelemässä työtämme johtoryhmässä.

Mitä valmennuksesta jäi käteen?

Monessa valmennuksen puheenvuorossa mainittiin, että työ ja työelämä muuttuvat koko ajan. Jokaisen tulee ottaa työn muutos omiin käsiinsä ja huolehtia kehittymisestään. Koska asiantuntija ei ole koskaan valmis, hänen pitää uskaltaa myöntää, ettei tiedä, uskaltaa mokata ja olla työnsä suhteen utelias. Tai oikeastaan ”utelikko”, kuten yksi opiskelukaveri totesi.

Valmennuksen yhtenä tavoitteena ollut verkostoituminen toteutui ryhmämme osalta hienosti: ajatuksenamme on pitää luokkakokous erään osallistujan uusituissa toimitiloissa.

Asiantuntijan työnkuva muuttuu yhä enemmän ongelman ratkojaksi. Eräs luennoitsija sanoikin, että ”Jengi tulee tarvitsemaan aina vaan enemmän henkilökohtaista palvelua, koska tekniikka ei vastaa kaikkeen eikä selvitä kaikkea.” Näin assistentin näkökulmasta: mikä olisi sen lohdullisempaa.