Syntyvyyden laskusta lasku työntekijöille ja tuleville eläkeläisille?
Vuonna 2017 Suomessa syntyi ennätysvähän vauvoja, vain hieman yli 50 100, kertoo Tilastokeskuksen tuore ennakkotilasto. Syntyvyydestä on kannettu huolta jo useampi vuosi. Se on nimittäin laskenut viimeiset seitsemän vuotta.
Eläkkeiden rahoitukselle ja koko julkiselle taloudelle syntyvyyden lasku merkitsee jatkuessaan suuria haasteita. Eläkkeissä vaikutukset kuitenkin näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua, korostaa ekonomistimme Mauri Kotamäki. 2010-luvun syntyvyys vaikuttaa siihen, miten nykyisten 30–40-vuotiaiden ja etenkin tämän päivän vauvojen eläkkeet aikanaan voidaan rahoittaa.
Koko julkisen talouden näkökulmasta matala syntyvyys tarkoittaa pitemmällä aikavälillä pienempää väestöä, pienempää työvoimaa ja siis myös pienempää verojen ja maksujen maksajien joukkoa.
– Myös eläkkeiden rahoituksen näkökulmasta syntyvyys on tärkeä asia. Mitä isompi työvoima, sitä enemmän saadaan kerättyä eläkemaksuja eläkkeiden rahoittamiseksi, Kotamäki summaa.
Korkean työllisyyden rinnalla riittävä syntyvyys on toinen hyvinvointiyhteiskunnan kivijaloista.
Millaiseen syntyvyysoletukseen sitten nojataan, kun eläkkeiden rahoitusta suunnitellaan?
Eläketurvakeskuksen tekemässä eläkkeiden pitkän aikavälin rahoitusta koskevassa laskelmassa (2016) syntyvyydeksi oletetaan 1,7 koko ennustejakson ajan. Syntyvyys eli niin sanottu hedelmällisyysluku kuvaa lapsimäärän odotetta eli lasten lukumäärää, jonka naiset odotusarvoisesti saavat elinaikanaan.
Tuota 1,7:n tasoa syntyvyys oli Suomessa vuonna 2014. Vuonna 2016 luku oli enää 1,57 ja vuonna 2017 se tippui alle 1,5.
– Eläkejärjestelmässä syntyvyyden muutokset näkyvät hyvin hitaasti. Seitsemän vuoden lasku syntyvyydessä ei merkitse paljoakaan, mikäli suunta muuttuisi. Siksi nyt on tärkeää saada kehitys palautumaan suurin piirtein arvioidulle uralle, Kotamäki korostaa.
Oletus 1,7:n hedelmällisyysluvusta on vuosikymmenten keskiarvo.
Nykyinen syntyvyys voi näkyä nykyvauvan eläkkeessä
Eläketurvakeskus on tehnyt laskelmia syntyvyyden muutosten vaikutuksista eläkkeiden rahoitukseen.
Nykyinen dippi alkaa siis vaikuttaa vasta jatkuessaan, ja vaikutukset alkavat näkyä eläkkeiden rahoituksessa pikkuhiljaa 2050-luvulle tultaessa. Syntyvyyden vakiintuessa alhaiselle 1,58:n tasolle eläkemaksussa olisi 0,1 prosenttiyksikön nostopaine vuoteen 2045 mennessä. Silloin tämän päivän vauvat ovat työelämässä rahoittamassa eläkkeitä ja tämän päivän 30–40-vuotiaat juuri jäämässä eläkkeelle.
Hankalin tilanne eläkkeiden rahoituksessa olisi kuitenkin edessä vasta 2080-luvulla. Silloin matava syntyvyys alkaisi toden teolla tuntua paineena nostaa eläkemaksua. Vuoteen 2085 mennessä työeläkemaksuun kohdistuisi 1,5 prosenttiyksikön nostopaine.
– Pieneltäkin vaikuttavat muutokset syntyvyydessä johtavat ennen pitkää helposti miljardiluokan muutoksiin eläkemaksutuloissa. Alhainen syntyvyys voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa merkittävääkin korotuspainetta eläkemaksuihin, Kotamäki kertoo.
Ei pidä unohtaa positiivisen skenaarion mahdollisuutta. Eläketurvakeskuksen laskelmissa on arvioitu myös syntyvyyden nousun vaikutuksia. Korkea syntyvyys (1,82) mahdollistaisi 1,3 prosenttiyksikön alennuksen eläkemaksuun vuoteen 2085 mennessä.
2080-luku on kaukana.
– Skenaariot kohdistuvat nykyisten palkansaajien lapsiin, lastenlapsiin ja lastenlastenlapsiin. Emme tietenkään osaa edes kuvitella miltä eläkejärjestelmä, saati maailma 60 vuoden päästä näyttää. Tällaisiin pitkän aikavälin laskelmiin sisältyy siksi aina tietysti myös epävarmuuksia, Kotamäki muistuttaa.
Tuntuu myös palkansaajan kukkarossa
Lähes 1,5 prosenttiyksikön muutos eläkemaksussa suuntaan tai toiseen nykyisestä 24,4 prosentista tuntuisi jo hyvinkin työnantajan työvoimakustannuksissa ja työntekijän käteen jäävässä palkassa. Viime kädessä verotuksen ja eläkemaksujen taakka kohdistuu palkansaajaan.
– Hyvin suoraviivaisesti laskien 3 000 euroa kuussa tienaavan palkansaajan eläkemaksurasite voisi kiristyä tai höllentyä muutamalla kymmenellä eurolla kuussa. Vuositasolla tämä lähentelisi 500 euroa nykyrahassa.
Laskelma pitää sisällään sekä työntekijän että työnantajan osuuden.
Päättäjiltä tarvitaan rohkeutta
Tulevalla hallituskaudella tehdään ratkaisuja, joilla on seurauksia 2050-luvulle – aikaan, jolloin eläkemaksussa voi alhaisen syntyvyyden takia olla nostopainetta.
– Perheen perustaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Kysymys on kuitenkin myös laajasta rakenteellisesta kysymyksestä, johon päättäjillä on vastuu vaikuttaa. Perhevapaiden uudistuksella ja ylipäänsä pitkäjänteisellä perhepolitiikalla voidaan tukea ihmisten mahdollisuuksia hankkia lapsia ja vaikuttaa myös asenteisiin, Kotamäki toteaa.
Kotamäki ottaa esille vielä yhden näkökulman:
– Maahanmuutolla, etenkin työperäisellä, pystyttäisiin kompensoimaan syntyvyyden laskua. Maahanmuuttopolitikkaa olisi hyvä uudistaa Suomessa ja yhdessä koko Euroopan tasolla.
– Työeläkejärjestelmässä on kuitenkin varauduttu jo pitkään rahastoimalla eläkevaroja. Kansainvälisesti vertaillen Suomi on varautunut eläkemenojen kasvuun hyvin, Kotamäki huomauttaa.
Eläkkeet ja huoltosuhde – miten se menikään?
- Pääosa eläkkeistä rahoitetaan jakojärjestelmäperiaatteella eli joka vuosi ”kädestä suuhun”: kerättävät eläkemaksut menevät suurelta osin maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen.
- Vinoutuva ikärakenne on tällöin haaste: ikääntyvät väestön hoivapalveluja ja eläkkeitä tarvitaan vielä pitkään, mutta niitä on maksamassa yhä pienempi porukka. Toki, jos oikein pitkälle katsotaan, niin eläkeläisiäkin on sitten vähemmän.