Markettiperheen pelko
Tuore Väestöliiton Perhebarometri kertoo, että suomalaisilla perheen perustaminen lykkääntyy ja syntyvyys on sen takia laskenut. Tietoisella lykkäämisellä on hyvät ja huonot puolensa. Julkista taloutta ja eläkkeiden rahoitusta vauvakato nakertaa. Korkeasti koulutetun, lapsensa myöhemmin saavan naisen eläkepäivät sen sijaan eivät näytä yhtään niin synkiltä kuin voisi pelätä.
Edustan Perhebarometrin keskivertonaista. Ylempi korkeakoulututkinto on suoritettu, ajattelin vauvan hankkimisen ihanneiäksi noin 28 vuotta, mutta tulen äidiksi noin 32-vuotiaana. Oli tärkeää matkustaa, opiskella, tutkia erilaisia urapolkuja ja vakiintua kiinnostavalle alalle ja työpaikkaan. Sen Oikean kanssa piti ehtiä viettää kahdenkeskistä aikaa.
Perhebarometrin ja etenkin sen saaman julkisuuden maalaama kuva suomalaisten nuorten aikuisten asenteista perheen perustamista kohtaan on synkkä: pian kurvailen Prismassa alejauhelihan perässä.
Itsekästä vetkuttelua vai liian korkea rima?
Perhebarometrista selviää, että monen nuoren aikuisen mielestä vanhemmaksi tuleminen tarkoittaa luopumista omasta ajasta ja elämästä. Pidentyneen nuoruuden kulttuuri näkyy siinä, että mieluummin toteutetaan itseä vähän pitempään.
Lapsenhankinnan lykkäämisen tai lapsettomuuden taustalla on toki monia muitakin syitä. On huolta töistä ja toimeentulosta. Tindereistä huolimatta sopivan kumppanin löytäminen on yhä vaikeampaa. Lasta ei yrityksistä huolimatta tulekaan.
Barometrista piirtyy kuitenkin kuva, että elämässä täytyy kaiken olla valmista ennen kuin lasta lähdetään edes suunnittelemaan: opinnot hoidettu, useampi vuosi työelämää takana, vakaa elämäntilanne, toimiva parisuhde ja henkinen tasapaino saavutettu.
Odotukset itseä, parisuhdetta ja perhe-elämää kohtaan ovat nousseet kovin korkealle. Väitän, että isoäitini ja vielä äitinikin sukupolvi tyytyi monessa vähempään.
Lykkääjän bonus
Väestöliiton tutkimukset vahvistavat, että käsitykset ihanteellisesta lasten hankkimisiästä, määrästä ja syntymävälistä ovat muodostuneet vahvaksi normiksi. Lopputuloksena uran ja perhe-elämän kiivaimmat ajat pakkautuvat yhä lyhyempään ajanjaksoon kolme–nelikymppisenä. Pyrkimällä tiukkaan ihannemuottiin voi taikoa itselleen megaluokan ruuhkavuodet.
Yksilön tulokehityksen näkökulmasta lykkäämisellä voi olla myös positiivisia vaikutuksia. Perhebarometri paljastaa, että rahamielessä etenkin korkeasti koulutetun naisen kannattaa lykätä äitiyttä. Mitä myöhemmäksi äitiyttä lykkää, sitä parempi on tulokehitys. Yleinen harhaluulo on, että lapsettomilla naisilla olisi parempi ura ja tulokehitys kuin äideillä. Korkeasti koulutetut äidit tienaavat jopa keskimäärin hieman enemmän kuin saman koulutustason lapsettomat naiset, kun he saavat lapsen 30 ikävuoden jälkeen.
Nainenko kaiken kärsii ja kestää?
Fakta kuitenkin on, että naiset kantavat selvästi suuremman riskin perheellistymisen vaikutuksista omaan elintasoon ja työuraan kuin miehet. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet mielletään ensisijaisesti naisten haasteeksi, mikä osaltaan vaikuttaa vauvahaluihin.
Perhebarometri vahvistaa, että naiset itsekin ajattelevat oman elämänsä mullistuvan, ja miehen tehtävä rajautuu tukemiseen ja tukitoimintoihin. Harva olettaa, että perhevapaat jaettaisiin vanhempien kesken tasan.
Naisten palkat ja eläkkeet laahaavat edelleen miesten perässä. Töissä naisen euro on 83 senttiä, eläke-euro jää noin 78 senttiin . Enemmän vaikutusta on kuitenkin palkkatasolla kuin perhevapaiden tuomilla lovilla.
”Pienempi väestö tarkoittaa pienempää työvoimaa ja pienempää maksajien joukkoa.”
Tulevien eläkkeidemme rahoituksen ja työssäkäyvien maksutaakan näkökulmasta matala syntyvyys on pitkään jatkuessaan huono juttu. Työeläkejärjestelmässä sukupolvet maksavat edeltäjiensä eläkkeitä. Pienempi väestö tarkoittaa pienempää työvoimaa ja pienempää maksajien joukkoa. Sama ongelma näkyy kaikkialla kansantaloudessa.
Lukuna syntyvyys kuvaa lasten lukumäärää, jonka naiset odotusarvoisesti saavat elinaikanaan. Se on laskenut vuodesta 2010. Vuonna 2016 luku oli enää 1,57. Eläkkeiden rahoitusta koskevassa pitkän aikavälin laskelmassa syntyvyyden oletetaan olevan keskimäärin 1,7.
Eläketurvakeskus on tehnyt laskelmia syntyvyyden muutosten vaikutuksista eläkejärjestelmään. Hyvä uutinen on, että syntyvyyden muutokset näkyvät eläkejärjestelmässä hyvin hitaasti. Nykyinen syntyvyyden lasku näkyisi jatkuessaan 2040-luvulla, kun minun lapseni aloittelee työelämässä. Edessä voi olla merkittävääkin painetta eläkemaksujen nostamiselle.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole agitoida synnytystalkoita. Päättäjät voivat perhepolitiikalla vaikuttaa muiden muassa perhevapaisiin ja niiden sovittamiseen työn ja opiskelun kanssa. Vastuu perhemyönteisistä käsityksistä ja ilmapiiristä on kuitenkin meillä kaikilla. Perheen perustamisen ei pitäisi stopata ainakaan siihen, että kauhukuvat valtaavat mielen tai että rima puitteille on liian korkealla.
Onneksi perhe-elämän todellisuus on vallitsevaa totuutta moninaisempaa. Ja onneksi tuohon todellisuuteen on helppo tutustua laventamalla oma kuplansa käsittämään kaiken ikäisiä, niin perheellisiä kuin esimerkiksi vanhuksia. Jos käsitykset perhe-elämästä tai vanhuudesta perustuvat mielikuviin vailla todellista kosketusta, ne vinoutuvat ja synkistyvät edelleen.
Lasta voi onneksi ajatella muidenkin vastavuoroisuuden lajien kuin vain verojen tai eläkemaksujen kautta. Mitä kaikkea jännittävää uusi elämänvaihe äitinä tai isänä tuo tullessaan? Ja mitä kaikkea lapsen rakkaus ja kunnioitus merkitsevät, kun itse aikanani jään eläkkeelle?
Kommentit