Laskutetaan työstä – yrittäjä vai työntekijä?
Mikäs hässäkkä nyt on meneillään? Siis hetkinen. Vasta viime viikollahan oli Kauppalehdessä juttua laskutuspalveluyrityksistä, joiden liikevaihto kasvaa kohisten. Silmiin pisti myös se, että suuri osa niistä peri kaikki verot ja työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja rekisteröityneiltä ”kevytyrittäjiltä”. Ja tällä viikolla sitten tuleekin ilmi, että näiltä laskutuspalveluyrittäjien asiakkailta ei voikaan periä työntekijän eläkevakuutusmaksua.
Eläkeyhtiöt ovat yhtenäistäneet käytäntöjään näiden yritysten suhteen. Kaikkia kohdellaan ja lakia sovelletaan samalla tavalla. Selvitetäänpä mistä tässä on kysymys ja mitä asialle tehdään.
Työ tehdään yrittäjänä tai palkansaajana
Suomessa voi tehdä työtä joko palkansaajana tai yrittäjänä. Lainsäädäntömme on rakennettu näiden kahden työntekomuodon varaan. Laissa ei tunneta ns. kolmatta ryhmää, joka osuisi näiden kahden määritelmän väliin. Myös sosiaalivakuutus – kuten eläketurva – perustuu näiden kahden toimintamuodon varaan.
Meillä on olemassa yhdenlainen lakisääteinen eläkevakuutus yrittäjille ja toisenlainen lakisääteinen vakuutus työntekijöille. Nämä kaksi vakuutusmuotoa eroavat monella tavalla toisistaan. Olennaista on, että sekä yrittäjällä että palkansaajalla on mahdollisuus eläketurvaan.
Eläkevakuutusyhtiöt noudattavat toiminnassaan kulloinkin voimassa olevaa eläkelainsäädäntöä. Ne eivät voi itse valita, millä tavalla eläkevakuutus myönnetään. Sen määrittelee ainoastaan ja vain se, tekeekö ihminen työtä työsuhteessa vai yrittäjänä.
Tärkeintä on työ ja taloudellinen toimeliaisuus
Paljon puhutaan työn tekemistavan murroksesta. Se on arkipäivää jo nyt.
Päivän sanoja ovat alustatalous, jakamistalous sekä kevytyrittäjyys (huono sana, yrittäminen on yrittämistä, harvemmin kovin kevyttä). Niiden myötä yritystoiminnan uutena muotona ovat ilmestyneet myös niin sanotut laskutuspalveluyritykset. Niissä yritys huolehtii paperityöstä ja laskutuksesta. Työsuhdetta ei yleensä synny missään vaiheessa (vaan niitäkin voi olla).
Parasta laskutuspalveluyrityksissä on se, että taloudelliselle toimeliaisuudelle löytyy houkutteleva kanava huolehtia veroista ja muista maksuista. Työllekin saadaan oikea hinta. Samalla alenee yrittäjätoiminnan aloittamisen kynnys. Hyvä asia kaiken kaikkiaan.
”Uudenlainen kanava laskutukselle ei voi yksinään muuttaa voimassa olevaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä.”
Uudenlainen kanava laskutukselle ei voi kuitenkaan yksinään muuttaa voimassa olevaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä. Tältä osin olemassa oleva lainsäädäntö on edelleen selkeä. On olemassa yrittäjiä ja työsuhteisia.
Niin sanotut Itsensä työllistäjät ovat yrittäjiä, elleivät ole työsuhteessa. Sillä ei ole merkitystä, minkälaiseksi ihminen itsensä mieltää tai minkä tahon kautta hän laskutuksensa hoitaa.
On tärkeää, että sosiaalivakuuttajat soveltavat lainsäädäntöä samalla tavalla kaikkiin alan toimijoihin. Esimerkiksi eläkeyhtiöt eivät aseta alan yrityksiä erilaiseen kilpailuasemaan toisiinsa tai toisiin toimialoihin nähden soveltamalla niihin eri tavoin eläkelakeja.
Onko lainsäädäntö sitten ajan hermolla?
Uudet ilmiöt – kuten laskutuspalveluyritykset – ovat hyvä testi voimassa olevan lainsäädännön tarkoituksenmukaisuudelle ja osuvuudelle. Eläketurvan osalta tarkastelua tehdään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön piirissä pohtimalla sitä, miten nykyinen eläkevakuuttaminen suhtautuu työhön ja sen murroksiin. Tavoitteena on, että muuttuvan työelämän tarpeisiin on mahdollisimman ajantasainen lainsäädäntö.
Mutta tehtävä ei ole helppo.
Yrittäjäkunta ei ole yhdenmukainen ryhmä. Yrittäjien eläkkeitä ei ole osittain rahastoitu kuten palkansaajien. Epäselvää/auki on se, miten sivutoiminen yrittäjyys/palkansaajan asema yhdistetään. Kuka maksaa kenenkin eläkevakuutusta ja kuinka paljon eläkettä vakuutettu saa suhteessa eläkemaksuihinsa? Ja minkälaisia mahdollisia vaikutuksia muutoksilla on verotukseen, julkiseen talouteen tai työmarkkinoihin?
Pelkästään se, että muodostettaisiin itsensä työllistyjistä oma ryhmänsä sosiaalivakuutukseen, ei ratkaise muuttuvan työelämän mukanaan tuomia haasteita.
Jos jo nyt on toisinaan vaikea erottaa työsuhteista yrittäjästä, niin jatkossa tulkintaa jouduttaisiin käymään yhtäältä yrittäjän ja itsensä työllistäjän välillä ja toisaalta itsensä työllistäjän ja työsuhteisen välillä. Rajapintaongelma tuplaantuisi.
Maali täytyy pitää selvänä
Ei ihan pieniä kysymyksiä. Siksi mahdolliset muutokset täytyy tehdä harkiten. Tärkeintä on pitää maali selvänä: eläketurvan tehtävänä on luoda turvaa vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalle, ja eläketurvan muoto ei saa olla työnteon esteenä.
Kommentit