Förskottia työeläkkeestä, mutta ei rajattomasti eikä ilmaiseksi

Tammikuisen viikonlopun iltapäivälehden lööppi huutaa kapitaalikirjaimin: eläkkeen voi nostaa ennen eläkeikää! Nyt sitä saa, förskottia työeläkkeestä.

Juju on siinä, että ennen vanhuuseläkkeen alarajaa (nyt 63 vuotta) nostettua osuutta kertyneestä työeläkkeestä (25 % tai 50%) leikataan 0,4% jokaiselta aikaistetulta kuukaudelta. OVE:n voi toki nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeen, jolloin vähennystä ei tehdä.

OVE:n tarkoituksena on joustavoittaa työn ja eläkkeen yhdistämistä. Vuoden vaihteessa lopetettu kankeampi osa-aikaeläke ei lopulta pidentänyt työuria. OVE:ssa ei ole 61 vuoden iän lisäksi ehdottomia rajoitteita, mutta ei myöskään velvoitteita esimerkiksi työn teolle.

Mihin suuntaan yhteiskunnan ”tönäisyt” ohjaavat ihmisiä?

OVE tuo työuran loppupuolelle ehtineet uudenlaisen valintatilanteen eteen: mihin järkeilyyn päätökset tulevat perustumaan? Eläkkeellesiirtymisen työntö- ja vetotekijöitä on tutkittu meillä ja muualla. Rahalliset kannustimet ovat tärkeitä, mutta jäävät kyselytutkimuksissa työelämään ja sen laatuun liittyvien tekijöiden varjoon. OVE:a ei huomioida eläkkeellesiirtymisiän odotetta laskettaessa eläkkeelle siirtymiseksi.

Eläkepääoman maksimointi edellyttäisi hankalasti saatavilla olevaa tietoa omasta eliniästä. Myös verotuksen muuttuminen täytyy ottaa huomioon. Lisäksi julkisella sektorilla historiassa korkeampia eläkekertymiä ansainneiden tulee olla tarkkana.

Uusi etuus on osa-aikaeläkettä joustavampi ja siten sen potentiaalinen käyttäjäjoukko suurempi, mutta vaikutuksista työurien pidentämiseen ei voida sanoa mitään varmaa parin kuukauden perusteella. Ensitietojen mukaan siitä saattaa tulla vanhaa osa-aikaeläkettä käytetympi.

OVE voi muodostua yhdistettynä muihin etuuksiin suhteellisen anteliaaksi työn teon kannustimien näkökulmasta. Se ei esimerkiksi vähennä työttömyyspäivärahaa. Eläketurvakeskus muutti pitkän aikavälin laskelmiensa oletuksia OVE:n eläkealkavuuden osalta korkeamman alkavuuden suuntaan. Eläkemenoprosentti ei kuitenkaan muuttunut OVE:n sisältämän varhennusvähennyksen vuoksi.

Kelan eläkkeet eivät myöskään korvaa varhennetun OVE:n tekemää leikkausta työeläkkeeseen, jos henkilö esimerkiksi on oikeutettu kansaneläkkeeseen. OVE:n myötä pienentynyt työeläke ei nosta kansaneläkkeen määrää. ”Pelaaminen” on siis tältä osin tehty mahdottomaksi.

Entä onko ”tupladippaus” oikein?

Tupladippauksella tarkoitetaan sitä, että henkilö nostaa sekä eläkettä että käy entisessä työssä. Sitä pidetään joskus ongelmallisena, sillä eläkettä on pidetty vanhuuden ja ansaintakyvyn heikentymisen turvaajana. Olisi ongelmallista, jos OVE olisi liian antelias ja aiheuttaisi rahoitusvaikeuksia. Osittainen vanhuuseläke on kuitenkin mietitty niin, että se on työeläkkeiden rahoituksen näkökulmasta aktuaarisesti neutraali eli yksilö maksaa varhennuksensa itse pienempänä työeläkkeenä.

Eläkemuotojen erilaisista käyttötavoista käydään maailmalla vilkasta keskustelua. Ultramatalien korkojen aikana annuiteettietuuksien eli säännöllistä tulovirtaa sisältävien eläkkeiden tarjoaminen on hankaloitunut ja kallistunut.

Britanniassa tehdyssä (2015) II-pilarin työmarkkinaeläkkeiden eläkeuudistuksessa mahdollistettiin eläkepääoman könttänostot ja sen omaehtoiset käyttötavat jo 55-vuotiaana. Sijoitusriskien kasautuminen yksilöille korostaa finanssilukutaidon tarvetta.

Emme tiedä, mitä Suomessa osittaista eläkettä nostaneet varoilla tekevät. Ensimmäisten pistokokeiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että monet ovat pienituloisia ja yrittäjiä, mikä voisi viitata OVE:n käyttämiseen kulutuksessa. Yrittäjien työeläkkeet ovat jo nyt pienempiä kuin palkansaajilla.

OVE on myös tulevaisuuden eläkemuoto

Eläkeuudistus nostaa eläkeikiä reippaasti seuraavina vuosikymmeninä. Perusfilosofiana on pidentää työuria eliniän pidentymisen johdosta, mikä tarkoittaa pyrkimystä terveeseen työajan ja eläkeajan suhteeseen elinkaarella.

OVE on tulevaisuuden eläkemuoto, koska se voi mahdollistaa yhdessä vanhuuseläkkeen alaikärajan täyttämisen jälkeen saatavan lykkäyskorotuksen kanssa paremmin myöhennettyjen eläkeikien saavuttamisen, vaikka OVE-osuuteen ei tulekaan lykkäyskorotusta. Periaatteessa kummatkin helpottavat työpanoksen sopeuttamista ja jatkamismahdollisuuksia.

Esimerkkitapaukset ja laskurit helpottavat valintojen tekemistä, mutta toivottavasti jokainen miettii varhennetun OVE:n leikkausvaikutusta omaan työeläkkeeseen myös pitkällä aikavälillä, ei pelkästään nostohetkellä. Vaikutuksia eri väestöryhmiin on seurattava, jotta eläkkeiden korvausasteet eivät jää liian pieniksi.

Yleinen ongelma merkittävää valinnanvapautta sisältävissä eläkemalleissa maailmalla on se, että ihmiset aliarvioivat oman elinajanodotteensa rankasti alakanttiin. Tämä voi tarkoittaa liian alhaista säästämisastetta tai liian nopeaa varojen käyttöä. Suomen OVE on kuitenkin varsin maltillinen vapauden elementtien suhteen.