Indeksimuutos olisi taakka tuleville eläkeläisille

Eduskunnan käsittelyyn on tulossa kansalaisaloite, jossa toivotaan työeläkkeiden vuosittaisten tarkistusten sitomista sataprosenttisesti palkkojen kehitykseen.

Päättäjien tietoinen ja vastuullinen toiminta on 1970-luvulta asti vähentänyt palkkojen painoarvoa työeläkkeiden indeksissä. Nykymalli on ollut käytössä 20 vuotta. Siinä kuluttajahintojen kehityksen painoarvo on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia.

Samaan aikaan kun meillä keskustellaan indeksin muokkaamisesta kokonaan palkkoihin perustuvaksi, muualla kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan.

OECD-maissa kuluttajahintoihin sidotut eläkeindeksit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suorien eläkeleikkausten sijaan on usein tehty indeksien jäädytyksiä tai rakenteen muutoksia.

Kriisimaissa käynnistetyt kilpailukykytalkoot ovat voineet johtaa palkkojen leikkauksiin. Eläkkeensaajien kannalta hintaindeksit ovat tällöin tuottaneet paremmin.

***

Eläketurvakeskuksen tuoreen katsauksen mukaan suurin osa EU-maista noudattaa lakisääteisissä ja työnantaja- sekä ammattialakohtaisissa eläkkeissä Suomen tavoin erilaisia hintojen ja palkkojen yhdistelmäindeksejä. Vain Hollannissa ja Tanskassa on käytössä puhdas palkkaindeksi, mutta niissäkin vain kansaneläkkeissä. Työmarkkinaeläkkeiden indeksointi poikkeaa tästä. Suomessa kansaneläkeindeksi on sidottu kokonaan kuluttajahintoihin.

Suomessa kattava työeläke on lakisääteistä sosiaaliturvaa. Muualla eläketurva koostuu usein monesta lähteestä. Lakisääteistä eläkettä täydentävät työnantaja- ja ammattialakohtaiset työmarkkinaeläkkeet sekä yksityiset eläkevakuutukset.

Hollannissa tärkeät työmarkkinaeläkkeet vaihtelevat sen mukaan, missä on ollut töissä ja miten hyvä varojen ja vastuiden suhde rahastoissa on. Vakavaraisuussäännöt ja nollakorkojen aika ovat johtaneet eläkkeiden ja indeksien leikkauksiin, vaikka eläkerahastot ovat maassa Euroopan suurimmat.

Ruotsi on priorisoinut lakisääteisten eläkkeiden rahoituksen kestävyyttä. Siellä indeksin kehitys riippuu palkkojen lisäksi käytännössä koko eläkejärjestelmän taloudellisesta tilasta. Heikkoina aikoina indeksi laskee automaattisesti. Näin eläkeläinen kantaa osan suhdanneriskistä. Haasteeksi onkin noussut eläkkeiden tason vaihtelu.

Indeksointi on tärkeä väline eläkeläisen ostovoiman ja ennen kaikkea inflaation vaikutusten hallinnassa, vaikka euroalue on ollut deflaatiossa. Hyvän eläketurvan perustehtävä on myös suojata eläkkeensaajaa suhdanneriskiltä.

***

Monet OECD-maat, joissa ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, ovat uudistaneet eläkkeitään samansuuntaisesti kuin Suomessa on tehty. Työurien pidentämiseen on panostettu. Vaimea talouskehitys ja nollakorkojen aika ovat monissa maissa lisänneet rahoitusongelmia.

Eläkeläisten elintaso on EU:ssa säilynyt talouskriisin aikana. Lisäksi Tilastokeskuksen mukaan Suomessa yli 65-vuotiaiden kotitalouksien mediaanitulot ovat kasvaneet vuosina 2010–2014, kun muiden tulot ovat pääasiassa heikentyneet.

Vanhuusköyhyys on silti todellinen ongelma. Riskiryhmissä ovat nekin, joiden ansioperusteinen eläke jää pieneksi. Indeksoinnin vaikutukset eläkeläisten elinoloihin ja hyvinvointiin ovat melko rajatut.

Köyhyys kasautuu meillä ja muualla Euroopassa minimiturvan eli kansan- ja takuueläkkeen varassa oleville ikääntyneille naisille. Työeläkeindeksin muutoksella ei vaikutettaisi heidän asemaansa. Myös muut tulonsiirrot, välillinen verotus sekä julkisten palveluiden laadun vaikutus hyvinvointiin unohtuvat helposti indeksikeskustelussa.

***

Suomalainen eläkeläinen saa nykyisestä työeläkeindeksistä turvan inflaatiota ja suhdanteiden vaihtelua vastaan. Kokonaan palkkoihin perustuvassa indeksissä eläkkeensaaja kantaisi nykyistä enemmän taakkaa työmarkkinapolitiikan lopputuloksesta mutta toisaalta voisi hyötyä työn tuottavuuden kasvusta.

Meillä on oltu kaukaa viisaita indeksiasiassa. Sataprosenttinen palkkaindeksi olisi pitkällä aikavälillä antelias ja kallis. Tämän maksaisivat karvaasti tulevat eläkeläiset.

Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden tarve on onneksi tunnistettu ainakin meillä ja Hollannissa – maissa, jotka ovat varautuneet pitkäjänteisellä ja mittavalla rahastoinnilla ikääntyneen väestön osuuden kasvuun.