Eläkkeitä ei leikata edes ensi vuoden alussa

Uudistus vahvistaa nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoitusta. Se nostaa alinta eläkkeellesiirtymisikää, turvaa nuoremmille polville kertyvien eläkkeiden tasoa ja varmistaa sen, että eläkemaksut ja –etuudet tulevat jatkossa olemaan suorastaan historiallisessa tasapainossa.

Uudistus myös pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta. Siksi siihen on oltu tyytyväisiä myös maamme ulkopuolella, ja aivan erityisesti julkisten talouksien kestävyyttä tarkkailevan EU:n komission suunnassa.

***

Eläkeuudistus on yksi – ja toistaiseksi ainoa – niistä rakenteellisista uudistuksista, joita ikääntyvä Suomi on saanut valmiiksi selvitäkseen nykyisestä talouskurimuksesta. Talouskasvummehan on ollut jo vuosia heikkoa ja työttömyytemme korkealla. Tämä näkyy työtä vailla olevien suomalaisten arjessa. Ja se näkyy myös Suomen julkisessa taloudessa.

Julkisessa taloudessamme on jo nyt varsin suuri alijäämä. Siihen tulee suhtautua vakavasti, sillä väestömme nopea ikääntyminen lisää julkisia menoja automaattisesti myös tulevina vuosina. Lisäksi iso osa tästä ikääntymisen aiheuttamasta julkisten menojen automaattisesta kasvusta on vasta edessä. Suomen nykyinen hallituskin joutuu siksi hakemaan julkiseen talouteen tasapainoa hillitsemällä monien muiden menojen kasvua.

Eläkeuudistus ei siis yksin riitä, vaan sen rinnalle tarvitaan myös muita rakenteellisia uudistuksia. Uudistuksia kaivataan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, mutta myös työmarkkinoiden palkanmuodostuksen saralla. Molemmista käydään parhaillaan poikkeuksellisen tiukkaa vääntöä niin poliitikkojen kuin työmarkkinajärjestöjenkin parissa.

Hyvässä kunnossa olevan ja pitkäjänteisesti hoidetun työeläkejärjestelmämme ansiosta päättäjien pöydällä on kuitenkin ollut yksi huoli vähemmän: maksussa olevia eläkkeitä ei ole meillä tarvinnut viime vuosina leikata. Myös eläkkeiden indeksikorotuksiin on riittänyt varoja. Se on luksusta moneen muuhun EU-maahan verrattuna.

Eläkeuudistuksessakin on yksi piirre, jota ei ole oikeastaan ollenkaan huomioitu julkisessa keskustelussa. Nimittäin se, että jo maksussa olevia eläkkeitä ja ennen uudistuksen voimaantuloa kertyneitä eläkeoikeuksia ei leikata myöskään ensi vuoden alussa.

Miksi tähän pitäisi kiinnittää huomiota? Siksi, että se on erittäin iso ja tärkeä arvovalinta tilanteessa, jossa liki kaikkien muiden väestöryhmien etuja heikennetään ensi vuonna tavalla tai toisella. Leikkauksia on tiedossa joko reilu viikko sitten neuvotellun kilpailukykysopimuksen tai maan hallituksen jo päättämien tai kaavailemien budjettileikkauksien kautta.

Kyseessä on yhdessä vanhusten hoivamenojen kanssa erittäin iso julkisten menojen uudelleenkohdennus muilta ikäryhmiltä ikääntyneemmälle väestölle. Näin tapahtuu sekä ensi vuonna että myös pidemmällä tulevaisuudessa.

***

Monista muista maista poiketen eläkkeitä ei siis ole meillä leikattu finanssikriisiin ja sitä seuranneen hitaan talouskasvun kurimuksessa, eikä niitä leikata eläkeuudistuksessakaan. Tämä ei kuitenkaan kaikille riitä. Joukko kansalaisia vaatii päinvastoin parhaillaan sitä, että jo maksussa olevia eläkkeitä pitäisi korottaa nykyistä runsaskätisemmin. Käytännössä niin, että työeläkeindeksissä huomioitaisiin nykyistä suurempi osa siitä ansiotason noususta, joka tapahtuu työmarkkinoilla nyt ja tulevaisuudessa.

Asiaa koskevan kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 82 000 henkilöä ja eduskunta saa sen käsiteltäväkseen viimeistään ensi syksynä.

***

Oma toiveeni on, että eduskunta käsittelee kansalaisaloitteen samalla huolellisuudella ja tutkittuun tietoon pohjaavalla tavalla, jota se sovelsi myös päättäessään eläkeuudistuksesta.

Eläkeuudistus oli malliesimerkki hyvästä tietoon perustuvasta päätöksenteosta. Uudistuksen valmistelu pohjautui kattavaan ja ajassa hyvin pitkälle eteenpäin ulottuvaan arviointiin sen vaikutuksista. Tutkimustietoa hyödynnettiin myös työmarkkinaosapuolten taannoisissa eläkeneuvotteluissa ja päätöksenteon tueksi kerätty arviointi- ja tutkimustieto myös julkistettiin hyvin laajasti.

Päätöksenteon tueksi kerättyyn tutkimus- ja arviointitietoon on mielestäni uskallettava nojata siitäkin huolimatta, että osa kansalaisaloitteen aktiiveista haluaa selvästi korvata tutkittua tietoa mielikuvilla ja mielipiteillä.

Sillä toisin kuin kansalaisaloitetta koskevassa keskustelussa on mielellään huomautettu, me kaikki emme suinkaan ole kuolleita pitkällä aikavälillä. Päinvastoin. Elämä jatkuu ja eläkevastuita ja –varoja on laskettava, rahastoitava ja hoidettava aivan vakavalla naamalla ja huolellisesti myös vuosina 2040, 2060 ja 2080. Noina nyt kovin kaukaisilta tuntuvina ajankohtina maksetaan nimittäin edelleen eläkkeitä ensin kaikille tämän päivän keski-ikäisille ja sen jälkeen kaikille tämän päivän nuoremmille työntekijöille. Tänään syntyvät lapsetkin ovat tuolloin vasta 24-, 44- ja 64-vuotiaita.

Ja koska elämä jatkuu, julkisista menoista on riitettävä jatkossakin kohtuullinen siivu kaikille kulloisenkin ajanhetken eri ikäluokille, ei vain ikääntyneille. Pienituloisimpien eläkkeensaajien toimeentulo-ongelmat ovat vakavia ja ne pitää siksi ratkaista sekä nyt että tulevina vuosina. Se tulee kuitenkin tehdä yksilöiden väliseen tulonjakoon vaikuttavilla täsmätoimilla, ei isoilla nuorten tappioksi tehtävillä kokonaisten ikäluokkien välisillä tulonsiirroilla. Tämän takia olen itse sitä mieltä, että eläkeuudistuksen viitoittamia askelmerkkejä on hyvä noudattaa myös työeläkeindeksin kohdalla.