EU:n tulevaisuus on aina liikkeessä – tulossa integraatiohyppy?

Euroopan porteilla kolkuttelee kriisien väsyttämiä ja köyhdyttämiä ihmisiä. Ulkoisen muuttoliikkeen volyymi ei haasta ainoastaan EU-maiden sosiaalipoliittisia rakenteita, vaan myös vapaan liikkuvuuden periaatteen.

David Cameron sai Brexit-neuvotteluissa myönnytyksiä EU:n sisäisen liikkuvuuden torppaamiseen (mahdollista myös muille) ja yhdentymisen vääjäämättömyyteen, jos britit päättävät jatkossakin olla mukana ”toinen jalka unionissa”. Toiveissa on edelleen kilpailukyvyn ulottuvuuden ja ei-euromaiden intressien edistäminen.

Eurooppa ei myöskään ole toipunut kriisien tahdittamasta lähes vuosikymmenen alhosta, vaikka valoa näkyy tunnelin päässä. Euroalue on kärsinyt eniten ja seuraava integraatiohyppy koskee todennäköisesti vain sitä.

Kriisit syventävät integraatiota

EU on jo muuttunut: talouskuria ja finanssimarkkinoiden systeemisten riskien hallintaa on viime vuosina kiristetty. Sääntely on lisääntynyt. Pankkiunioni on kohta valmis ja pääomamarkkinaunionia rakennetaan.

Merkittävin missio on nyt talous- ja rahaliiton kehittäminen. EU-instituutioiden nokkamiesten ”5 presidentin paperi” tarjoaa aikataulun syventymiselle. Seuraava nykyrakenteet uudistava vaihe voisi alkaa jo 2017 komission valkoisesta paperista.

Äänestävät britit miten tahansa, osa muistakin jäsenvaltioista voi painaa jarrua, kun taas euroalueen integraatiojunan vauhti voi kiihtyä. Lisäksi Brexit-keskustelu on yleisesti hidastanut EU-kehityshankkeita.

Optimaalisen talous- ja rahaliiton pohdintaa

Yhteisten tulojen ja menojen unioni on utopiaa. Asteen realistisempana vaihtoehtona on EMU-visioissa esitetty yhteisten automaattisten vakautusmekanismien rakentamista kansallisten järjestelmien rinnalle. Esimerkiksi komissio ja ajatushautomot ovat pitäneet esillä EU-tason työttömyysvakuutusta.

Tavoitteena on euromaiden taloussuhdanteiden tasaus yhteisestä rahoitusmekanismista ja euron vakaus. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin varsin samatahtisia, mutta suhdannevaihteluiden voimakkuus vaihtelee. Tutkijat pohtivat valuvikoja optimaalisen valuuttaunionin teorian näkökulmasta, ilman reaalipolitiikan ja demokratiavajeen painolasteja.

Eläke-etuudet eivät ole yhtä suhdanneherkkiä, kuin vaikkapa työttömyysetuudet. Eläketurvan perusfilosofia myös edellyttää etuuksien maksamista suhdannekierrosta huolimatta. Joissain EU-maissa eläketasoja kuitenkin suhteutetaan ja indeksoidaan osittain suhdanneilmiöihin liittyen.

Mikä on sosiaalipolitiikan rooli talousunionissa?

Tällä hetkellä talous- ja työllisyyspolitiikkaa sovitetaan yhteen EU-tasolla. Kansallinen päätösvalta niiden suunnittelussa on vahva. Erilaisten järjestelmien lopputulokset kuitenkin vaihtelevat voimakkaasti, mitä on pidetty ongelmana. Talouskriteerien rinnalle onkin otettu sosiaalimittareita, mutta vähemmän velvoittavasti.

Trendikkäimmät hankkeet ovat tällä hetkellä EMU:n sosiaalinen ulottuvuus ja ”sosiaalisten oikeuksien pilari”. Komission tiedonantoa pilarista odotetaan lähiviikkoina. Kyseessä voisi olla sosiaaliturvaa ja työoikeuksia koskeva perusoikeuksien listaus tai päivitys, joka voitaisiin kirjata nykyisten perusoikeuksien tapaan EU-lainsäädäntöön.

Euroalueen merkittävä tiivistäminen sosiaalipolitiikassa todennäköisesti johtaisi perussopimusten muutoksiin, mikä taas edellyttäisi yksimielisyyttä. Osa Brexit-neuvottelutuloksesta tulisi niin ikään paaluttaa perussopimustasolle seuraavalla uudistuskierroksella. On myös tärkeää muistaa, että useilla valtioilla, kuten Suomellakin on jo nykyisten perussopimusten pohjalta erilaisia polkuja EU-integraatiossa.

Sosiaalipolitiikan roolia talous- ja rahaliiton syventymisessä on syytä pohtia syvällisesti. Pitkällä aikavälillä harmonisaatiokeskustelua on vaikea välttää, koska kaikki EU-maat ovat rakentaneet omista lähtökohdistaan hyvin erilaisia malleja. Pohdintaa siitä, mikä tulisi olla euroalueen integraatiojunan määränpää, ei juuri käydä kotimaassa.