Työeläkejärjestelmän vaikeaselkoisuus on urbaani legenda

Advancen blogissa annettiin neuvoja siitä, miten kirjoitetaan timanttinen bloggaus. Yhtenä ohjeena pyydettiin kirjoittajaa miettimään, kuinka hyvin lukija tuntee alan termit. Jos vastaus on ”ei lainkaan” tai ”paremminkin voisi mennä”, kehotettiin välttämään alakohtaista kapulakieltä viimeiseen asti.

Me telalaiset olemme hiukan toista mieltä.

Löimme toimistolla viisaat työeläkepäämme yhteen ja tuotimme yhteistuumin bloggauksen. Haluammekin tällä tekstillä osoittaa, kuinka työeläkejärjestelmä ja sen terminologia itse asiassa taipuvat hyvinkin jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tämä uskoaksemme kehittää lukijassa huomattavasti myös työeläkejärjestelmään liittyvää yleistä ymmärrystä.

Avartavia lukuhetkiä arkielämän oivallustemme parissa!

Havaintoja:

1) Parisuhteesta

Kun tapasimme OVEn kanssa ensimmäistä kertaa, en oikein innostunut hänen sentimentistään*. Huomasin hänen vain vilkuilevan koko ajan EMU-puskureitani, vaikka yritin viritellä keskustelua konkurssiyhteisvastuusta. Ove oli kuitenkin sinnikäs, lahjoi minua hedge fundeilla ja lauloi korvaani mezzaninea, ja työurasuhdehan siitä lopulta syntyi.

Kerran Ove palasi riskiperusteiselta pikkujouluristeilyltä huulipunat kauluksella. Ilmoitin saman tien, että meidän suhteessa on edessä jakojärjestelmä, jos Ove jatkaa kolmikannassa.

Hetken aikaa siinä huudettiin MOKia ja Orsaa, mutta lopulta juttu suli tasoitusmäärään. Ove kertoi, ettei risteily merkannut hänelle edes kannustinkarttuman vertaa, ja sovittiin, että otetaan tämä nyt ihan osaketuottosidonnaisena lisävakuutusvastuuna vain.

Nykyään meillä on vakiintunut ja tunnustettu EU-oikeudellinen asema.

2) Kotitöistä

Meidän perheessä arvostuserot eivät kyllä ole ihan kohdillaan. Ove ei nimittäin siivoa. Siinä vaiheessa, kun Oven aika jättää, niin jonkinlainen kuolevuushyvitys* olisikin paikallaan.

Naimisiin mennessä vielä haaveilin hajautetusta toimeenpanosta. Nyt elinajanodote vain laskee tulevaakin aikaa. Epäilen, että odotettavissa on vielä työkyvyttömyyseläkkeen uhka. Työuraeläkkeelle eivät vielä vuodet Oven kanssa riitä.

Lapset sentään saa yleensä aktivoitua kotitöihin riskiperusteisesti. Viikkorahoissa otetaan joskus myös kannustinkarttuma käyttöön. Varsinkin imuroinnissa se varmistaa, että hoitokustannusosa pysyy kohdillaan.

3) Työelämästä ja lastenkasvatuksesta

Eilen aamulla taas työpaikalle raahautuessani olisin kaivannut lykkäyskorotusta. Osittain rahastoivat hommat olivat tekemättä ja maksuluokkamalli kyllästytti. Onneksi työkyvyttömyysriskin hallintaosa oli jämptisti hoidettu, niin pomo ei huomannut että tuotto-riskitaulukkoni ei ollut ihan kohdillaan.

Henkilökohtainen vakavaraisuusuudistus olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. Nykyään tämä työssäkäynti on enemmän vain tällaista rahoituksellisen kestävyyden varmistamista.

Lapsille yritän kyllä puhua työn tekemisen tärkeydestä ja käyvistä arvoista. Olen myös sanonut, että elämässä menestymisessä on paljon kiinni etuusperusteisesta asenteesta. Joskus joudun uhkaamaan, että jos vielä kerran saan Wilma-viestin siitä, että ovat leikkineet tunnilla täydennyskertoimen kanssa, joutuvat tappio-olettaman kanssa tekemisiin.

Sanonkin usein lapsille, että ei äidinkään nuoruudessa ollut indeksikorotusta, joten kestäkää vain nyt sitä varhennusvähennystä. Kyllä he sitten aina toteavat, että aikovat isona hankkia kunnon työtulon.

Nyt kun tarkemmin miettii, onhan meillä kuitenkin sitten lopulta fundamentit ihan kohdillaan. Vielä kun saisi Oven vähän reipastumaan.

* Tähän emme löytäneet itsekään selkokielistä selitystä.