Uusi EMU-visio kulkee integraation keskitiellä
EU-instituutioiden johtajat esittelivät 22.6.2015 talous- ja rahaliiton kehittämisen suunnitelman vuosille 2015–2025. Jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan yhteensovittamista halutaan edelleen vahvistaa. Pitkällä aikavälillä tavoitellaan enemmän solidaarisuutta.
Välimerelliset kriisit veivät kaiken ilman EU:n ”viiden presidentin” talous- ja rahaliiton tulevaisuutta koskevan raportin ympäriltä (The Five Presidents’ Report: Completing Europe’s Economic and Monetary Union). Syvällisempi keskustelu odottaa otollisempaa aikaa.
Menetetty vuosikymmen tulee kohta täyteen. Eurooppa kaipaa ratkaisuja, jotka muuttaisivat 0-odotukset kasvuksi.
Kolme vaihetta EMU:n loppuunsaattamiseen
Ensimmäisen vaihe (2015–17) ei sisältäisi perussopimusmuutoksia, mutta joiden tarvetta selvitetään. Pääomamarkkinaunionin kehittäminen ja pankkiunionin viimeistelevä yhteinen talletussuoja ovat agendalla.
II-vaiheessa integraatiota syvennettäisiin lainsäädännön kautta, joka tähtäisi yhteisten tavoitteiden määrittelyyn mm. työmarkkinoiden, kilpailukyvyn tai veropolitiikan (yritysveropohja) kohdalla. Koordinaatio menisi nykyistä enemmän finanssipolitiikan mittareiden ulkopuolelle.
Kymmenvuotissuunnitelman lopussa (2025) euro-alue olisi ”valmis”, varustettuna omalla valtiovarainministeriöllä ja vahvemmalla jäsenvaltioiden poliitikkojen yhteensovittamisella.
Yhteisen suhdannetasaajan rooli mietinnässä
Pohdinnassa on yhteinen suhdanteiden tasausmekanismi. Merkittäviin talousshokkeihin puututtaisiin, eikä tasaamista tehtäisi aktiivisesti pysyvien tulonsiirtojen kautta. Uusi ajatus on Euroopan strategisten investointien rahaston (EFSI) käyttäminen I-vaiheessa suhdanneluontoisiin sijoituksiin.
Optimaalisen valuuttaunionin näkökulmasta sopeutuminen talousshokkeihin on lyhyellä aikavälillä pääasiassa kansallisen sosiaalipolitiikan, pääomamarkkinaunionin (CMU), olemassa olevien EU-tason mekanismien sekä työvoiman liikkuvuuden varassa.
Tulevien kriisien ratkaisussa suositellaan käyttämään jo olemassa olevia keinoja, kuten Euroopan vakausmekanismia (EVM). Eurobondeista ei puhuta raportissa mitään.
Sääntöjä ja rakenneuudistusten kirittämistä
Talouskriisin aikana tehdyt valtioiden väliset diilit (mm. FIPO, EVM) pyritään sisällyttämään EU-lainsäädäntöön, mitä myös juuri EU:n kunniakansalaisuudella palkittu Jacques Delors on korostanut.
EMU:n toimintaa ja sääntöjä halutaan periaatteessa yksinkertaistaa. Toisaalta ehdotukset EU-tason kilpailukyky- tai finanssipolitiikan arviointineuvostojen perustamisesta eivät ole linjassa tämän kanssa.
”EMU:n toimintaa ja sääntöjä halutaan periaatteessa yksinkertaistaa.”
Talouspolitiikan ohjauksen rooli kansallisen kilpailukyvyn kirittäjänä on vahvasti esillä. Rakenneuudistuksia tulisi koordinoida edistämään työllisyyttä ja kilpailukykyä. Isona haasteena tulee olemaan niiden sosiaalisten seurausten mittaaminen ja huomioiminen.
On selvää, että integraatiossa edetään kaksilla raiteilla euromaiden ja muiden matkatessa eri tahtia. Euroryhmälle halutaan lisää vaikutusvaltaa EU:ssa sekä sen ulkopuolisessa edustuksessa.
Onko raportissa annos poliittista realismia?
Kotimaassa talous- ja rahaliiton tulevaisuus on monesti haluttu nähdä pääasiallisesti kansalliseen vastuuseen pohjautuvana yhteisönä, jossa markkinat ylläpitäisivät kuria.
”Viiden presidentin” raportti rakentuu edellisten EMU-selvitysten jatkumoon. Solidaarisuuden ja riskienjaon mahdollinen lisääminen tulevaisuudessa tarkoittaisi vastaavasti myös budjettivallan siirtämistä enemmän EU-instituutioille. Tämän idean legitimiteettiongelmaa ei ole ratkaistu.
EU:n napamiesten visio ei kuitenkaan toteuta federalistien eikä kriitikoiden toiveita uudesta Euroopasta. Raportti ei lisäisi merkittävästi yhteisvastuullisuutta nykyisestä, mutta ei myöskään peruuttaisi integraatiota.
Kommentit