Eläkekatto nakertaisi luottamusta

Suomalainen työeläkejärjestelmä luotiin puoli vuosisataa sitten aikaan, jolloin suomalaisilta kysyttiin tuollaista asennetta ja kovaa työtä: kykyä rakentaa yhdessä sodanjälkeistä yhteiskuntaa ja luoda yhteistä hyvinvointia. Hyvinvointi syntyi työstä ja sen tuottamasta arvonlisästä. Vain työtä tekemällä voitiin saada ansioita, joiden avulla varmistettiin myös vanhuudenturvaa. Vahvaan työkulttuuriin sitoutui myös ajatus oikeudenmukaisuudesta. Kun yhdessä työtä tehdään, on oikein, että sen tuloksia jaetaan kaikille oikeudenmukaisesti.

Työeläkejärjestelmän kanssa samaan aikaan luotiin myös ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä. Molempien sosiaaliturvajärjestelmien perustehtävänä on ollut taata toimeentulon silloin, kun itseään ei voi elättää omalla työllään. Yhteinen huolenpito työelämän ulkopuolella olevista kuuluu olennaisena osana suomalaisten ajatteluun oikeudenmukaisuudesta.

Työelämä ja työmarkkinat ovat muuttuneet noista ajoista, mutta lakisääteisen, kattavan ja kaikille yhtenäisen sosiaaliturvan tarve on säilynyt.

Työeläkejärjestelmää on säännöllisesti mukautettu vastaamaan työelämän muutoksia. Tällä hetkellä se ottaa huomioon myös ne ajat, jolloin työtä ei syystä tai toisesta tehdä: opiskelun, työttömyyden, vanhemmuuden ja työkyvyttömyyden. Tuore eläkeratkaisu huomioi entistä paremmin myös pätkätyöt ja sirpaleiset työurat. Tulevaisuudessa kaikissa työuran vaiheissa tehty työ on eläkkeen tienaamisen näkökulmasta yhtä arvokasta.

Vuonna 2017 uudistuva eläkejärjestelmä kohtelee eri ikäryhmiä ja heidän tekemäänsä työtä tasavertaisemmin kuin koskaan ennen. Työeläkejärjestelmän taustalla vaikuttava arvopohja on yhä vahva. Suomessa uskotaan edelleen siihen, että maamme ja sen ihmisten hyvinvointia kasvatetaan vain työllä ja siitä saatavilla tuloilla.

Työeläkejärjestelmän vahvana perusarvona on myös sen kollektiivisuus, yhteisen osallistumisen periaate. Kaikki työtä tekevät osallistuvat työeläkkeiden rahoittamiseen, kaikki ovat myös oikeutettuja työeläkkeen saamiseen. Kukin maksaa eläkemaksuja ja saa eläkettä ansioidensa mukaan. Oli sitten johtaja tai duunari.

Kun talous on vaikeuksissa ja työllisyys ei kasva, katseet kääntyvät sinne missä rahoitus on kestävällä tolalla ja varoja säästössä. Monien mielestä työeläkejärjestelmän avulla voisi nyt parantaa kansalaisten toimeentuloa ja myös oikaista työmarkkinoilla syntyneitä epäoikeudenmukaisuuksia: pieni- ja suurituloisten eroja, miesten ja naisten eroja, eri ammattiryhmien välisiä eroja. Esimerkiksi eläkekattoa esitetään korjausliikkeeksi, kun tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy. Olisiko eläkekatto suomalaisen eläkejärjestelmän arvopohjan näkökulmasta oikein ja kohtuullista? Suurista tuloista kun kertyy suurempi eläke.

Työeläke on peruslogiikkansa mukaisesti myöhennettyä palkkaa. Sillä siirretään osa kunkin omalla työllään ansaitsemasta tulosta myöhemmäksi, eläkeikäisenä käytettäväksi. Jos tätä ansiota leikattaisiin, olisi eläketurvan maksajilla tuskin halukkuutta jatkaa järjestelmän rahoittamistakaan katon ylittävältä osalta. Eläkekaton säätäminen aiheuttaisikin todennäköisesti sen, että se osa tulevista eläkkeensaajista, joita eläkekatto koskisi, ohjaisi tulonsa pois yhteisestä työeläkejärjestelmästämme yksityisiin lisäeläkejärjestelyihin.

Isoja eläkkeitä eläkekatto ei siten Suomesta poistaisi. Myös työnantajat voisivat kyseenlaistaa eläkemaksujen maksamisen ilman, että niistä edes kertyy eläkettä. Tämä vaarantaisi myös pienempien eläkkeiden rahoituksen.

Eläkekatto vaarantaisi ennen kaikkea luottamuksen yhteen, yhtenäiseen lakisääteiseen eläkejärjestelmäämme. Tätä arvokasta periaatetta ei pidä murentaa. Tuloja voidaan tasata paremmin verotuksen ja palkkapolitiikan kautta, ilman että lakisääteisen ja kattavan eläketurvan malli samalla kärsii vakavia vaurioita.

Työeläkejärjestelmän tulee jatkossakin voida keskittyä perustehtäväänsä toimeentulon turvaamiseen – ei muiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun.

Vaikka Kari Tapion laulussa “elämä on raskasta työtä, ja siinä harvemmin on onni myötä”, laulu huokuu ylpeyttä siitä, mitä meillä suomalaisilla on ja miten olemme sen tehneet. Sama pätee eläkejärjestelmäämme: se pysyy kunnossa ja kestävänä työtä luomalla, työtä tekemällä ja niin kauan kuin sitä kehitetään yhdessä.