Näkevätkö robotit unta eläkepäivistä?

Euroopan unioni on viettänyt robottiviikkoa vuodesta 2010. Suomessa järjestetään 24.11 – 30.11.2014 toista kertaa kansallinen teemaviikko, joka luo foorumin keskustelulle robotiikan tulevaisuudesta.

Robottivisioissa yhdistyvät automaation, informaatioteknologian ja tekoälyn kehittymisen mukanaan tuomat uhat, mutta myös mahdollisuudet. Nämä kolme edistyksen rintamaa muuttavat jo yksistään nykyistä maailmaa, mutta niiden synteesi loisi kokonaan uuden.

Uhkia vai mahdollisuuksia?

Uhkakuvat perustuvat teknologiseen työttömyyteen: keksinnöt aiheuttavat kysyntäongelmia siellä, missä tapahtuu työpaikkojen ”luovaa tuhoa”. Jopa kokonaisia toimialoja voi kadota, kun innovaatiot muuttavat tuotantotapoja. Huoli nousee lähinnä siitä, jääkö rakenteellinen työttömyys jatkossa pysyvästi korkeaksi?

Luddiittien kansanliike protestoi teollistumisen vaikutuksia vastaan tuhoamalla kutomakoneita 1800-luvun Britanniassa. Jeremy Rifkin huusi työn loppua kuuluisassa kirjassaan 1990-luvun puolivälissä ja ennakoi informaatioteknologian aiheuttamaa muutosta. Silikonilaakson Martin Ford ennustaa nyt, että IT:n nopea kehitys vaikuttaa työmarkkinoihin alasta riippumatta ja edessä on sekä sosiaalinen että poliittinen kriisi.

Oxfordin yliopistossa tehty tutkimus USA:n työmarkkinoista arvioi jopa noin puolen nykyisistä ammateista olevan uhattuna lähivuosikymmeninä. ETLAn tutkimuksen mukaan Suomessa noin kolmannes nykyisistä työpaikoista on alttiita tietokoneistumiselle.

Matalan koulutuksen ja osaamisen töiden ennustetaan katoavan. Palvelu- ja teollisuusammattien lisäksi niin sanotut keskiluokkaiset toimisto- ja asiantuntijatyötkin voivat olla uhattuna. Tähän mennessä työ ei ole loppunut kesken, vaan ammatit ovat muuttuneet toisiksi ja työllisyys on vaihdellut ajassa.

Ihmiset maalailevat ajan hengessä muodikkaita, synkkiä tulevaisuudenkuvia. Tähän sisältyy ajatuksellinen harha, jossa me katsomme tulevaisuuteen aina nykypäivän linssien läpi. Tietokoneistuminen tai astetta edistyneempi robotisaatio voivat luoda myös täysin uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Työn tuottavuuden ja talouden kasvu, joka perustuisi vain pääomaan ja muihin tuotannontekijöihin ilman työvoimaa, ei kuitenkaan olisi tämän päivän linssien läpi katsottuna toimiva yhtälö.

Toisaalta tarpeeksi älykkäät koneet tarjoaisivat mahdollisuuden vapauttaa ihminen työn ikeestä: ”otsa hiessä sinun on leipäsi hankittava”. Tuolloin täytyy kuitenkin kysyä myös, miten rahoitetaan se hyvinvointivaltion tuottama hyvä, joka rakennetaan nyt palkkatyön varaan?

Miten käy yhteiselle riskien jakamiselle?

Työeläkkeet rahoitetaan noin 75-prosenttisesti työstä kerättävillä vakuutusmaksuilla ja loput ennakkoon säästetyistä ja sijoitetuista maksuista. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä työmarkkinoilla tapahtuu tulevaisuudessa. Eläketurvan järjestäminen on pitkän aikavälin projekti.

Vain työtulot kerryttävät ja rahoittavat työeläkkeitä. Pääomatulot eivät ole vakuutuksen piirissä. Myös valtion ja kuntien tarjoamien etuuksien sekä palvelujen painopisteitä ja kokonaisuutta jouduttaisiin miettimään uudestaan, jos pahimmat pelot toteutuisivat.

Sosiaalivakuutuksen periaatteeseen perustuva yhteinen riskien jakaminen olisi uhattuna, jos talouskasvu ei toisi enää työtä ja työperusteinen vakuutuspooli rapautuisi alta pois. Sosiaalivakuutuksella on tällä hetkellä merkittävä rooli elinkaaren riskien jakamisessa useimmissa maissa.

Pitkään elämisen riski ei kuitenkaan ole katoamassa yhtään mihinkään, itseasiassa siitä tulee entistä tärkeämpi ongelma ratkaistavaksi, kun terveysteknologiat kehittyvät. Työeläkejärjestelmä on sopeutunut eliniän pidentymiseen ja väestömuutokseen rahastoinnilla sekä uudistamalla koko mallia aina tarpeiden mukaan.

Tulevaisuuden ennustaminen on pahamaineisen vaikeaa. Parhaana sopeutumisstrategiana robotisaatioon on pidetty koulutustason nostoa ja uusien teknologioiden mahdollisimman nopeaa sekä laajaa hyödyntämistä. Millaisia taitoja pitäisi opettaa tämän päivän koululaisille? Yhteiskunta voi myös avittaa työmarkkinasiirtymissä ja kouluttautumisessa läpi elämän. Suurissa muutoksissa tämän merkitys korostuisi entisestään. Onko jollain muuten ikävä luddiittien aikaiseen maailmaan?