Arvopaperien säilytysmallien laajentuminen ja yhdentyvien markkinarakenteiden toteuttamisen arviointi

Lausuntomme pääkohtina totesimme seuraavaa:

• Kilpailun avaaminen Suomen tasolta EU-tasolle arvopapereiden säilytys- ja selvitysmenettelyjen osalta on institutionaalisten työeläkesijoittajien kannalta lähtökohtaisesti hyvä uudistus, sillä pörssiosakkeiden kaupankäynti-, selvitys- ja säilytyskulut rasittavat osaltaan työeläkevarojen sijoittamisen kokonaiskuluja.
• Selvitys- ja säilytystoiminnan sujuvuudesta huolehtiminen on myös tärkeää. Mikäli palveluntarjoajat toimisivat jatkossa toisesta EU-maasta käsin, on institutionaalisen sijoittajan kannalta olennaista, että selvitys toimii edelleen luotettavasti ja nopeasti, ja että osakkeita koskevat omistajarekisteröinnit suoritetaan täsmällisesti ja varmuudella.

Yleistä

Esitys liittyy etenkin Euroopan Unionin (”EU”) niin sanottuun arvopaperikeskusasetukseen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan Unionissa ja arvopaperikeskuksista sekä direktiivin 98/26/EY muuttamisesta). Kuten työryhmämuistiossa todetaan, vaikuttaa arvopaperimarkkinoiden sääntelyyn merkittävästi myös niin sanottu MIFID II-direktiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista), jonka asetus- ja direktiivitekstit julkaistiin kesäkuussa 2014. MIFID II asettaa tarkkoja raportointivaatimuksia erityyppisten kauppapaikkojen ylläpitäjille ja lisää tiedonsiirron määrää markkinoilta viranomaisille.

Institutionaalisten sijoittajien näkökulmista

Institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta esityksen sisältö on positiivista kehitystä, sillä arvopaperikaupan volyymit ovat suursijoittajilla merkittäviä ja vastaavasti kulut ovat suuria. Mikäli selvittely- ja säilytyskulut saadaan EU:n laajuisen kilpailun piiriin suomalaisten arvopapereiden osalta, tuo tämä lähtökohtaisesti hyötyjä myös eläkevarojen sijoittamiselle; Helsingin Pörssin pörssiosakkeista oli vuoden 2013 lopussa noin 6 prosenttia suomalaisten eläkesijoittajien omistuksessa, joka euroina oli noin 10 miljardia euroa (luvut vaihtelevat tarkasteluhetkittäin; joka tapauksessa osuus on merkittävä). Muiden eurooppalaisten, noteerattujen osakkeiden osuus työeläkelaitosten euromääräisestä sijoitusvarallisuudesta oli vuoden 2013 lopulla noin 5 miljardia euroa.

Yhteensä tämä tarkoittaa noin 15 miljardin euron summaa, joka kohdistuu EU-alueelle ja josta kaupankäynnin yhteydessä suoritetaan muun muassa selvityskuluja. Nämä puolestaan rasittavat välillisesti eläkejärjestelmän kestävyyttä sekä lisäävät eläkevarojen hallinnointikuluja. Mikäli selvitys- ja hallintokulut alenisivat koko EU-alueen laajuisen kilpailun myötä, laskisi tämä osaltaan Suomen eläkevarojen hoito- ja hallintokuluja.

Kulujen ohella institutionaaliselle sijoittajalle tärkeä intressi on kuitenkin myös selvitys- ja säilytystoiminnan sujuvuus, sekä omistajaoikeuksien käytön helppous ja varmuus. Kun toiminta avautuu EU-tason kilpailulle, on tärkeää, että myös rajat ylittävissä palveluissa transaktioiden rekisteröintinopeus ja –tarkkuus ovat korkealla tasolla ja että omistajaoikeuksia voidaan käyttää mahdollisimman sujuvasti. Osaltaan tähän tähtäävät myös osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin uudistukset, mutta kaupankäynnin rekisteröinti sekä selvitys ovat ensisijainen keino varmistaa omistus yhtiössä.

Hallintarekisterin käyttöalan laajentamisessa on myös tärkeää huolehtia siitä, että Suomen kansallisella veroviranomaisella on riittävät välineet verotuksen oikeamääräiseen toteuttamiseen. Tätä tavoitetta tukevat osaltaan automaattisen tietojenvaihdon kehittyminen kansainvälisessä verotuksessa lähivuosien aikana.