Ankkuriosuus alkaa
Hallitusmatkan viimeinen osuus kohti uusia vaaleja on alkanut. Loppukiriä varten vaihdettiin uudet voimat, pääministerinä Alexander Stubb ja valtiovarainministerinä Antti Rinne. Verekset voimat, ei ainoastaan ministereinä, vaan myös puoluejohtajina.
Ja kuten urheilussakin, myös näillä herroilla on asenne kohdallaan: voittamaan tänne on tultu, eikä häviämään! Erittäin jännittävää nähdä, mennäänkö puhtaalla voimalla ja vauhdilla, vai otetaanko mukaan tyylillinen taituruus.
Verekset voimat saavat kirimatkallaan kohdata myös eläkeuudistuksen tuloksen (toivottavasti). Eläkeratkaisu ei tule olemaan helppo. Kaikki palkansaajat eivät usko siihen, että eläkeiän alarajan mahdollinen nostaminen toisi lisää pituutta työuriin.
Eläkemaksuihin halutaan toisaalta roimaa ja nopeaa korotusta, jotta tulevat eläkkeet voidaan turvata. Tämä taas ei ole helppoa työnantajalle, jolle maksujen nosto tietäisi työn sivukulujen nousua. Näiden kahden asian rinnalla on nippu muita asioita, jotka eivät välttämättä ole yhtään sen helpompia.
Odotukset eläkeuudistukselle
Uusien ministereiden kannalta eläkeneuvottelujen ratkaisu tarkoittaa kunnon myötätuulta ankkuriosuudelle. Poliittisen vastuunkantajan ei tarvitse kantaa työmarkkinaosapuolten taakkaa eläkeneuvottelusta ja niiden tuloksista. Vastatuulta voi matkalla olla ihan tarpeeksi muissakin asioissa.
Niin maan hallituksen, kuin kansalaistenkin kannalta on oleellista luottaa siihen, että tehtävä eläkeratkaisu on kestävä ja vastaa niihin odotuksiin, jotka uudistuksella on:
- hyvässä kunnossa oleva eläkejärjestelmämme säilyy,
- turvaa tulevien sukupolvien eläkkeet,
- on oikeudenmukainen ja tasapuolinen,
- turvaa rahoituksen,
- turvaa kansallisen määräämisoikeutemme ja
- antaa suojaa köyhyyttä ja kurjuutta vastaan.
Ja tietysti kohtuullisin kustannuksin; tätä toivovat myös eläkejärjestelmän toimeenpanijat: eläkeyhtiöt, -laitokset,- kassat ja eläkesäätiöt.
Kommentit