Tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän väliraportti

Työryhmän tehtävänä on selvittää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain toimivuutta ja muutostarpeita. Tavoitteena on, että lain avulla kyetään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään ja torjumaan talousrikollisuutta ja harmaata taloutta. Tavoitteena on myös vähentää sääntelystä yrityksille aiheutuvia kustannuksia.

Yleistä

Tilaajavastuulakia sovelletaan tilaajaan, joka Suomessa käyttää vuokrattua työntekijää tai jonka tiloissa Suomessa työskentelee tilaajan sopimuskumppanin työntekijä, jonka työtehtävät liittyvät tilaajan tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyviin kuljetuksiin. Rakennustoiminnassa lakia sovelletaan rakennuttajina toimiviin tilaajiin ja sopimusketjussa kaikkiin työturvallisuuslain 49 §:ssä tarkoitetulla yhteisellä työpaikalla työsuorituksen sisältämän kokonaisuuden tilaajina toimiviin.

Tilaajan selvitysvelvollisuuden laajuus riippuu siis siitä, onko kysymys rakentamistoiminnasta vai muusta elinkeinotoiminnasta. Muun kuin rakennustoiminnan osalta sopimuskumppanista on selvitettävä:

• onko se merkitty ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin,
• onko se merkitty kaupparekisteriin,
• todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus tai sitä koskeva maksusuunnitelma,
• eläkevakuutuksen ottaminen, eläkevakuutusmaksujen suorittaminen ja mahdollinen maksuja koskeva maksusuunnitelma,
• sovellettava työehtosopimus tai keskeiset työehdot.

Tilaajan ei tarvitse hankkia tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä, jos on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa laissa määritellyllä perusteella.

Telan kanta

Työeläkevakuuttajat kannattavat toimenpiteitä harmaan talouden torjumiseksi. Työeläkevakuuttajien intressissä on varmistaa, että työnantajien ja yrittäjien eläkevakuutukset on asianmukaisesti hoidettuja ja että tiedot vakuutusten voimassaolosta mahdollisimman ajantasaisesti ja käytännöllisesti saatavilla.

Eläkevakuutustietojen välittäminen

Työryhmän välimietinnössä todetaan, että tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuteen liittyvien tietojen saaminen samasta paikasta olisi mahdollista toteuttaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän (YTJ) kautta joko laajentamalla sen tietosisältöä (tietojen saantia YTJ:n kautta) tai mahdollistamalla sieltä siirtyminen muihin palveluihin (esim. linkin kautta VIRRE-palveluihin). Tietojen saamisessa YTJ:n kautta nähdään olevan kolme vaihtoehtoista toteuttamistapaa.

• Katsomme, että tilaajavastuulain kannalta tarkoituksenmukaisia eläkevakuuttamista koskevia tietoja ovat tieto eläkevakuutuksen olemassa olosta sekä tieto vakuutuksen maksutilanteesta.
• Kannatamme sellaisen julkisen ja yhteisen rekisterin luomista, johon tarvitsisi luoda mahdollisimman vähän uutta tietosisältöä tai uusia toiminnallisuuksia. Yhteyksien rekisteriin tulisi olla eri tyyppisten työeläkevakuuttajien käytettävissä.
• Toivomme voivamme olla jatkossa pohtimassa ratkaisua, joka täyttää nämä vaatimukset niin, että vakuutusten voimassaoloon liittyvien tietojen vaihto ei synnytä alalle mainittavia lisäkustannuksia. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös se, että samalla työnantajalla voi olla useassa työeläkeyhtiössä avoimia maksuja ja työnantajan voimassaoleva vakuutus voi olla yhdessä tai useammassa työeläkeyhtiössä (jaettu vakuutus). Jos selvitettäisiin ainoastaan viimeisen eläkelaitoksen maksutilanne, muiden vakuutusten maksurästit voivat jäädä huomioimatta.
• Kuvaus sellaisista tilanteista, joista välitetään maksuhäiriötieto YTJ:lle, vaatii määrittelyn, jota kaikki työeläkelaitokset voivat noudattaa. Muuten on vaarana, että työnantajat joutuvat eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mistä laitoksesta ovat vakuutuksen ottaneet.

Tilaajavastuu ja vakuutussalaisuus

Kuten välimietinnössäkin todetaan ovat kaikki työnantajan taloudellista asemaa koskevat tiedot salassa pidettäviä. Näin myös tiedot siitä onko työnantaja ottanut eläkevakuutuksen, mistä laitoksesta ja mistä ajankohdasta alkaen se on otettu, onko vakuutusmaksut hoidettu asianmukaisesti tai onko erääntyneistä maksuista tehty maksusuunnitelma, ovat salaisia. Vakuutussopimus on luonteeltaan yksityisoikeudellinen sopimus, jolla vakuuttaminen, eläkevarojen hoitaminen ja riski annetaan työeläkevakuutusyhtiön hoidettavaksi vakuutusmaksua vastaan. Eläkelaitokset eivät voi luovuttaa näitä tietoja ilman asianomaisen yrityksen antamaa lupaa. Nykyinen tilaajavastuulaki lähteekin siitä, että mainitut tiedot on pyydettävä sopimuskumppanilta itseltään.

• Salassapitosäännösten väljentäminen tilaajavastuun vuoksi ei saa johtaa vakuutussalaisuuden murentumiseen. Katsomme, että eläkevakuutustietojen osittainenkin saattaminen tilaajan käyttöön ilman sopimuskumppanin nimenomaista valtuutusta edellyttää salassapitosäännöksiin tehtäviä lainsäädännöllisiä muutoksia.

Elinkeinonharjoittajat ja yritykset, joissa ei ole palkattua työvoimaa

Voimassaolevan tilaajavastuulainsäädännön mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat eivät kuulu lain soveltamisalueeseen rakentamistoimintaa lukuun ottamatta. On totta, että muillakin aloilla käytetään lisääntyvästi sopimuskumppaneina yrityksiä, joissa ei ole palkattuja työntekijöitä.

• Mielestämme on ensisijaista varmistaa, että palkattujen työntekijöiden osalta – toimialaan katsomatta – eläkemaksut on asianmukaisesti hoidettu. Toisaalta omaa työtään tekevien ammatinharjoittajien määrä on koko ajan kasvussa, ja heidän itsensäkin edun vuoksi ja kilpailuneutraliteetin kannalta on tärkeätä kyetä valvomaan myös heidän vakuutustensa asianmukaisuutta. Tätä valvontaa tekee tällä hetkellä YEL-yrittäjien osalta Eläketurvakeskus ja MYEL-maatalousyrittäjien osalta Maatalousyrittäjien eläkelaitos, mikä voisi olla riittävää.
• Laista ei ilmene kuuluuko tilaajan selvitysvelvollisuuteen myös yhtiömuodossa toimivien yrittäjien eläkevakuutuksen selvittäminen. Koska vakuuttamisvelvollisuus tältä osin riippuu yrityksen omistussuhteista eläkevakuutuksen selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle tulisi rajata ainakin nämä tilanteet, jotta tilaajan selvittämisvelvollisuus ei kohtuuttomasti laajene.
• Yrittäjien kohdalla on otettava huomioon, että yrittäjävakuuttamisen YEL/MYEL-järjestelmissä ei aina ole tallennettuna Y-tunnuksia. YEL/MYEL-vakuutusmaksut tulisi tästä syystä kysyä henkilötunnuksella.
• Yrittäjien eläkelain (YEL) ja maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) käsitteet puuttuvat nykyisen tilaajavastuulain käsitteistä. Laissa tai vähintään sen esitöissä tulisi selkeästi ilmaista, jos myös yrittäjän omat lakisääteiset eläkevakuutukset ja niidenmukaisten maksujensuorittamistilanne on sopimuskumppanin selvittämisvelvoitteen piirissä. Kun laki viittaa ainoastaan TyEL-vakuutukseen, todistuksia pyydetään yhtiöiltä tarpeettomasti silloin kun YEL/MYEL-vakuutus riittää eläketurvan järjestämisvelvoitteen täyttämiseksi.

Alipalkkojen hyväksikäytön torjuminen

Työryhmän väliraportissa ehdotetaan keinoja alipalkkojen hyväksikäytön torjumiseksi. Väärinkäytöksistä tietoisella tilaajalla olisi vastuu alihankintaketjussa vähimmäispalkkasäännösten toteutumisesta. Tilaaja olisi vastuussa vähimmäispalkan ja maksetun palkan välisestä erotuksesta, mutta vastuun syntyminen edellyttäisi tietoisuutta alipalkan maksamisesta.

• Tällaisen sääntelyn toimeenpanoon liittyisi merkittäviä riskejä. Työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä ja työntekijällä on työsuhteensa perusteella oikeus eläketurvaan. Kun työntekijä ei ole työsuhteessa tilaajaan, palkan erotus ei kuuluisi TyEL:n soveltamisalaan. Vaikka erotus kuuluisikin TyEL:n piiriin, tilanteesta tulisi vaikeasti hallittava kun tilaajan ja sen sopimuskumppanin työeläkevakuutukset olisivat eri työeläkeyhtiöissä. Palkan maksamisen kytkeytyminen työsuhteeseen on TyEL-vakuutuksen kantava periaate ja väliraportissa esitetty palkan erotusta koskeva sääntely sopisi työeläkevakuutukseen erittäin huonosti.

Lyhyen työhistorian yritykset ja yrittäjät

Nykyinen tilaajavastuulaki johdattaa tarjouskilpailuun osallistuvia ottamaan TyEL-vakuutuksen siltä varalta, että tarjouskilpailu voitetaan. Jos tällainen aloittava työnantaja häviää tarjouskilpailun, vakuutukseen ei ilmoiteta vakuutettuja ja vakuutus jää näin tarpeettomaksi.

• Valmisteilla olevissa säädöksissä ei tulisi edellyttää aloittavalta työnantajalta aina todistusta TyEL-maksusta, vaan työnantajan ilmoitus siitä, että vakuuttamisvelvollisuutta TyEL:n perusteella ei vielä ole, tulisi riittää.

Seuraamusjärjestelmän kehittäminen

Työeläkevakuuttajat toivovat mahdollisuutta olla jatkotyössä lausumassa mielipiteensä myös nykyisen seuraamusjärjestelmän kehittämisestä.