Vakuutusyhtiölain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttaminen

Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:

• Työeläkejärjestelmää ja työeläkevakuuttajia koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä kansallisista lähtökohdista käsin. On aina erikseen arvioitava, milloin eurooppalaista vakuutusalan sääntelyä on tarpeellista ulottaa perusteiltaan hyvin erilaiseen lakisääteiseen työeläkevakuuttamiseen.
• Koska Solvenssi II direktiiviä ei sovelleta työeläkevakuuttajiin, pidämme tärkeänä, ettei Solvenssi II kokonaisuuden 2- ja 3- tason sääntelyä implementoida sellaisenaan työeläkevakuutussektorille.
• Pidämme hyvänä ratkaisuna sitä, että koska vakuutusyhtiölain säännöksiä koskien sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa muutettaisiin, nykyisin voimassa olevaa lakia vastaavat säännökset siirrettäisiin sellaisenaan työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin. Katsomme, että työeläkevakuutusyhtiöiden osalta niiden hallintojärjestelmästä tulee säätää erikseen työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa.
• Kuten nykyisinkin, asiakkaan tuntemisen ja rahapesun estämisen osalta työeläkevakuutusyhtiöihin tulisi soveltaa pelkästään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja selvittämiseksi annettua lakia (503/2008). Siksi työeläkevakuutusyhtiöihin ei tulisi soveltaa vakuutusyhtiölain 6 luvun 13 §:ää.
• Korostamme olevan tärkeää, että työeläkelaitosten hallintosääntelyä koskeva valmistelutyö jatkuisi lähitulevaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriössä.

Yleistä

Solvenssi II –direktiiviä ei soveltamisalan rajauksen takia sovelleta työeläkelaitoksiin, eikä lausuttavana olevan hallituksen esityksen luonnos teknisluonteisia korjauksia ja vakuutusyhtiölakiin lisättäväksi ehdotettua 6 luvun 13 §:ää lukuun ottamatta siten koske suoraan työeläkealaa.

Työeläkealan osalta on erikseen kansallisista lähtökohdista käsin arvioitava, millä tavalla direktiivin halutaan vaikuttavan työeläkelaitoksia koskevaan lainsäädäntöön. Tämän erillisen prosessin toivotaan jatkuvan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kansallinen työeläkelainsäädäntö sisältää jo sääntelyä useiden sellaisten intressien suojaamiseksi, joita Solvenssi II:ssa pyritään kattamaan.

Työeläkevakuutusyhtiöihin sovelletaan kuitenkin niitä vakuutusyhtiölain säännöksiä, joiden soveltamista ei ole erikseen suljettu pois. Lainsäädäntöviittausten takia on varmistuttava siitä, että vakuutusyhtiölainsäädännön muutoksista ei aiheudu työeläkealalle sellaisia heijastusvaikutuksia, joita ei ole nimenomaisesti tarkoitettu.

Pidämme tärkeänä tulevan sääntelyn kannalta, että koska Solvenssi II direktiiviä ei sovelleta työeläkevakuuttajiin, ei Solvenssi II kokonaisuuden 2- ja 3- tason sääntelyä pidä implementoida sellaisenaan työeläkevakuutussektorille, vaan niiden soveltuvuus arvioidaan aina erikseen. Nyt käsillä olevaan ehdotukseen on ehdotettu lisättäväksi eräitä niin sanottuja 2-tason säännöksiä, joista tullaan antamaan myöhemmin EU-asetus.

Emme pidä tätä välivaiheen ratkaisua kannatettavana. Koska vakuutusyhtiölaki toimii työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain taustalakina, on toivottavaa, ettei siihen sisällytetä sellaista sääntelyä, josta tullaan antamaan myöhemmin EU-asetus, joka ei sovellu työeläkevakuutusyhtiöihin. Vaikka ehdotetut säädökset eivät suoraan koskisikaan työeläkevakuutusyhtiöitä, tekee niiden sisältyminen suoraan lakiin myöhemmässä vaiheessa hankalammaksi arvioida sitä, mikä säännöksistä oli direktiivistä ja mikä 2 ja 3 tason sääntelystä johtuvaa.

Katsomme, että työeläkevakuutusyhtiöiden osalta niiden hallintojärjestelmästä tulee säätää erikseen työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa. Pidämme hyvänä ratkaisuna sitä, että koska vakuutusyhtiölain säännöksiä koskien sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa muutettaisiin, nykyisin voimassa olevaa lakia vastaavat säännökset siirrettäisiin sellaisenaan työeläkevakuutusyhtiöistä annettuun lakiin. TVYL:n 12 b §:n 2 momenttia tulisi kuitenkin täsmentää, miltä osin Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä.

Asiakkaan tunnistaminen

Työeläkeyhtiöiden kannalta ehdotettu vakuutusyhtiölain 13 §:n muotoilu asiakkaan tunnistamista koskien johtaisi ristiriitaan rahanpesulaissa (503/2008) olevien vastaavien velvoitteiden kanssa. Ehdotetussa muotoilussa referoidaan rahanpesulain keskeisimmät velvoitteet, mutta ei huomioida työeläkeyhtiöille rahanpesulaissa säädettyjä lievennyksiä. Tällöin on vaarana, että vakuutusyhtiölain säännöksillä käytännössä kiristettäisiin työeläkeyhtiöiden velvoitteita asiakkaan tuntemista koskien, verrattuna varsinaiseen rahanpesulakiin.

Rahanpesulaissa on säädetty yksinkertaistetusta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta, jolloin ilmoitusvelvollisen ei tarvitse menetellä 7 ja 8 §:ssä, 9 §:n 1 momentissa eikä 10 §:ssä säädetyllä tavalla.

On myös huomioitava, että verrattuna muihin vakuutusalan toimijoihin, työeläkeyhtiöt ovat poikkeavassa asemassa myös vakuuttamispakon vuoksi, joten työeläkeyhtiöiden mahdollisuus valikoida asiakkaitaan on huomattavasti muita vakuutusyhtiöitä rajatumpi. Lisäksi on huomioitava, että työeläkevakuutuksilla rahanpesu edellyttäisi muun muassa verojen maksua, jolloin voidaan todeta väärinkäytön riskin olevan varsin vähäinen. Pidämmekin tärkeänä, että rahanpesulaissa säädetyt helpotukset olisivat myös vakuutusyhtiölain puolesta jatkossa mahdollisia eikä työeläkeyhtiöille asetettaisi turhaa hallinnollista taakkaa. Siksi vakuutusyhtiölain 6 luvun 13 §:ää ei tulisi soveltaa työeläkevakuutusyhtiöihin.

Lopuksi

Teknisenä huomiona toteamme, että ehdotetussa TVYL:n 32 §:ssä tulisi viitata Finanssivalvontaan Vakuutusvalvontaviraston sijasta.

Haluamme lisäksi korostaa, että on tärkeää, että työeläkelaitoksia koskeva valmistelutyö jatkuisi mahdollisimman pian sosiaali- ja terveysministeriössä. Tämän valmistelutyön jatkumista odotettaessa, emme näe muilta osin tarpeelliseksi lausua tarkemmin hallituksen esityksen sisällöstä.