AIFM direktiivin kansallinen voimaansaattaminen

Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:

• Vaihtoehtoisten rahastojen hoitajia koskevan direktiivin (2011/61/EU) aiheuttamat muutokset muihin lakeihin ovat hyvin suunniteltuja ja parantavat nykyisten lakien termistöä. Etenkin rahastoyhtiötä koskevan termin tarkentaminen kattamaan eri rahastotyypit on hyvä muutos soveltamisalan selkeyden kannalta.
• Toivomme, että direktiiviehdotusta koskeva laki toimitetaan kommenteille mahdollisimman pian. Etenkin sijoitusrahastolakia sekä kiinteistörahastolakia koskevien muutosten analysointi on vaikeampaa ilman tietoa tulevan uuden lain sisällöstä. Lisäksi koska komissio on jo julkaissut niin sanotun 2-tason asetuksen, olisi tärkeää että kansallisenkin säännöstön velvoitteiden tarkka sisältö tulisi tietoon mahdollisimman pian.
• Eläkejärjestelmiä koskevat lakimuutokset keskittyvät edellä mainitun rahastoyhtiötermin selkiyttämiseen sekä eläkeyhtiöitä koskevaan omistusosuuspoikkeukseen. On kiitettävää, että lainvalmistelun perusteissa on otettu huomioon sijoitustoiminnan monipuolisuuden turvaaminen.

Yleistä

Implementoinnin takia muutetaan yhteensä 28 lakia, joista merkittävimmät muutokset kohdistuvat SRL:iin sekä KRL:iin. Lisäksi lausuntopyynnön kohteena on uuden vaihtoehtoisten rahastojen hoitajia koskevan lain (”AIFM-laki”) sisällysluettelo, josta ilmenee AIFM – lain suunniteltu rakenne sekä miltä osin 2-tason sääntely ja VM:n asetus (”VMA”) tulisivat kattamaan lain piiriin kuuluvia osa-alueita.

AIFMD: sisältämä sääntely voi nostaa alalle tulon kynnystä, kun toimijoiden kiinteät kulut kasvavat ja sijoittajien maksettavaksi tulevat hallintopalkkiot kohoavat. Tämä kehitys voi rajoittaa pitkällä aikavälillä kilpailua, koska Suomessa harjoitettava alan liiketoiminta on suhteellisen rajoittunutta markkinan koon vuoksi. Mikäli suomalaisten toimijoiden suhteellinen kilpailukyky heikkenee, voi myös suomalaisen yrityssektorin pääoma- ja rahoitushuolto heikentyä.

Kasvavia kustannuksia koituu erityisesti AIFMD:n vaatimuksista rahaston varojen ulkopuolisesta arvioinnista ja varojen säilyttämisestä ulkopuolisessa säilyttäjäyhteisössä, jolle on asetettu rajoittamaton vastuu. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, haluavatko rahoituslaitokset kantaa tällaista liiketoimintariskiä, ellei kyse ole kyseessä olevaan konserniin kuuluvasta rahastonhoitajasta. Joka tapauksessa on todennäköistä, että säilytyspalvelusta perittävät kustannukset nousevat, mikä näkyy sijoittajalle alempina tuottoina.

AIFM – lain suunniteltu rakenne

Uudessa laissa viitataan useiden säännösten kohdalla 2-tason asetukseen sekä VMA:een. Asetusluonnos olisikin tärkeätä tuoda lausunnoille samanaikaisesti lakiluonnoksen kanssa, jotta säädösehdotusta voisi analysoida kokonaisuutena. 2-tason komission asetus on julkaistu (2012/8370) 19.12.2012 ja sisältää huomattavan määrän sääntelyä (149 sivua/117 artiklaa). Samasta syystä on ymmärrettävää, että lainsäätäjälle tilanne on erityisen haastava ja yhteensovittaminen työläämpää kuin tilanteessa, jossa ainoastaan direktiivitekstiä implementoitaisiin. Olisi kuitenkin hyvä, jos AIFM-laki olisi luettavissa yhdessä VMA:n ja komission asetuksen kera kokonaisuutena.

Lisäksi on tärkeä huomioida AIFM – lain soveltamisalaan liittyvät kysymykset. Tullaanko AIFM – lakia soveltamaan kaikkiin kollektiivisiin yhteissijoitusyhteisöihin juridisesta muodosta riippumatta, vai pelkästään vaihtoehtoisiin rahastoihin sekä hoitajiin? Muun muassa listatuilla pörssiyhtiöillä, jotka keskittyvät kiinteistösijoituksiin, voi olla konsernissaan AIFM – hoitajan tunnusmerkit täyttäviä tytäryhtiöitä sekä rahastoja. Tulisiko tällöin sääntely koskemaan tytär- vai emoyhtiötä, vai molempia konsernitasoja?

AIFM – lain markkinointia koskevista säännöksistä

Painotamme AIFM-lain suunnittelussa erityisesti sitä, että markkinointia koskevia säännöksiä laadittaessa huomioitaisiin suomalaisten työeläkevarojen hajautuksen tärkeys, etenkin kolmansiin maihin sijoittautuneiden rahastojen ja hoitajien kohdalla. AIFMD:n sääntelyn kohteeksi tulevat rahastot ovat tärkeä osa eläkevarojen sijoitusallokaatiota ja työeläkesijoittajat erityisen ammattitaitoisia sijoittajia. Lisäksi merkittävä osa sijoituksista on tehty Euroopan Unionin ulkopuolelle. Markkinointia koskevissa säännöksissä olisi tärkeätä, että ammattitaitoisia sijoittajia koskevat säännökset olisivat suppeampia tai markkinointi olisi vapaata tälle ryhmälle (koskien sekä Unionin alueelle että kolmansiin maihin rekisteröityneitä rahastoja ja hoitajia). Lain dispositiossa onkin jaettu säännökset 12 luvun yleisiin ja 13 luvun ei-ammattimaisia sijoittajia koskeviin, mikä on hyvä ratkaisu.

Sijoitusrahastolain muutosehdotuksista

SRL:ia koskevat muutokset liittyvät muun muassa lain 1, 2, 8, 11 ja 12 lukuun. Muutosehdotuksen 1 luvun 1 §:ssä on rahastoyhtiölle mahdollista hoitaa vaihtoehtorahastoa edellyttäen, että rahastoyhtiöllä on tähän toimilupa. Vastaavasti vaihtoehtorahastojen hoitaja saa hallinnoida sijoitusrahastoja edellyttäen, että sillä on rahastoyhtiön toimilupa. 1 luvun 3 §:n ehdotuksen mukaan mikäli rahastoyhtiö hallinnoi erikoissijoitusrahastoja, sovelletaan tähän AIFM – lakia kuten erikseen säädetään. Ehdotettu linja vaikuttaa rajanvetojen suhteen selkeältä, mutta kattavaa analyysiä on vaikea tehdä, ennen kuin AIFM – lain yksityiskohtainen luonnos on luettavissa. Vasta tällöin nähdään, millaiseksi AIFM – lain ja SRL:n yhteisvaikutus muodostuu sellaisen toimijan kannalta, jolla on sekä sijoitus- että vaihtoehtoisia rahastoja hallinnoitavana.

SRL 27 §:ää ehdotetaan muutettavaksi erikoissijoitusrahastoa koskevien sijoittajien lukumäärän osalta. Muussa erikoissijoitusrahastossa on oltava vähintään kymmenen sijoittajaa. Mikäli kuitenkin sijoitusosuus on vähintään 500 000 euroa, riittäisi erikoissijoitusrahastolle neljä sijoittajaa. 8 luvun 47 §:n muutosehdotuksen mukaan mikäli erikoissijoitusrahastolla on 27 §:n mukaan vähemmän kuin 50 osuudenomistajaa, on rahaston jaettava kolme neljäsosaa tilikauden voitosta vuosittain kaikille rahasto-osuudenomistajille, pois lukien realisoitumattomat arvonmuutokset. ESMA (European Supervisory Market Authority) on ohjeessaan (ESMA/2012/845) käsitellyt useamman kuin yhden sijoittajan käsitettä. SRL 27 §:n ehdotuksessa on päädytty neljän sijoittajan lukumäärään.

Olisi kuitenkin hyvä, mikäli lainvalmistelussa voitaisiin harkita neljän sijoittajan sijasta kahden tai kolmen sijoittajan edellytystä, jos samanaikaisesti nostettaisiin sijoittajilta vaadittavaa sijoitussummaa. Korkeammalla sijoitussummalla voitaisiin osaltaan estää sitä, että varakkaat yksityishenkilöt käyttäisivät erikoissijoitusrahastoa verosuunnitteluun. Sijoitussumman alaraja voisi olla esimerkiksi kahdesta viiteen miljoonaan euroa, tai jopa 5–10 miljoonaa euroa.

SRL 47 §:n voitonjakamisvelvoite on ymmärrettävä verosuunnittelun torjunnan näkökulmasta, mutta verotusmenettelyssä voidaan Suomessa puuttua haitalliseen verosuunnitteluun muillakin keinoilla. Lisäksi edellä mainitun sijoitussummarajan nostaminen voisi poistaa verosuunnittelumahdollisuuksia luonnollisilta henkilöiltä, jolloin myös voitonjakorajoituksia voitaisiin lieventää ehdotetusta tai poistaa. Vaikkakin SRL:ia koskevissa perusteluissa on käsitelty mahdollisuutta perustaa yhdelle tai kahdelle sijoittajalle kommandiittiyhtiömuotoinen sijoitusrahasto, voi erikoissijoitusrahasto soveltua muun muassa ulkomaisille sijoittajille Suomeen sijoittamisen välineenä paremmin kuin kommandiittiyhtiömuotoinen.

Perusteluissa on aivan oikein otettu esille se seikka, että eurooppalaiseen sääntelykilpailuun sijoitusrahastomarkkinoilla on tärkeä vastata. Lisäksi on totta, että etenkin eläkelaitoksista osa on lakisääteisesti verovapaita yhteisöjä. Kuitenkin sääntelykilpailuun vastaaminen tapahtuisi tehokkaimmin luomalla eri vaihtoehtoja samantyyppiseen sijoitustilanteeseen; yksi tai kaksi sijoittajaa voisi valita erikoissijoitusrahaston tai kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston väliltä kunkin tilanteen yksityiskohtien mukaisesti.

Kiinteistörahastolain muutosehdotuksista

Kiinteistörahastoon tullaan AIFM – lain voimaantultua soveltamaan useita eri lakeja riippuen siitä, missä muodossa kiinteistörahastotoimintaa harjoitetaan. Toimijoilla voi kuitenkin päivittäisessä liiketoiminnassa tulla vastaan tilanteita, joissa KRL, osakeyhtiölaki (624/2006) ja AIFM-laki saattavat antaa samaan asiaan tai -kokonaisuuteen toisistaan poikkeavia vastauksia. Tämän välttämiseksi tulisi harkita kokonaan uuden kiinteistörahastosäännöstön rakentamista, jolloin pääomarahastotyyppiset kiinteistörahastot jäisivät kokonaan AIFM – lain alle ja niin sanotut REIT:it (Real Estate Investment Trust) säänneltäisiin omassa, erillisessä säännöstössään.

Suomeen olisi hyvä säätää REIT – säännöstö, joka tekisi kiinteistörahastosta selkeämmin REIT – tyyppisen, pörssilistatun toimijan. Säännöstön tulisi sisältää myös vähemmän rajoitteita ja pakotteita toiminnan suhteen. KRL:n mukaiset kiinteistörahastot eivät ole saavuttaneet merkittävää suosiota toimijamallina. Tämä johtuu muun muassa useista voitonjakoa ja listautumista koskevista säännöksistä sekä myös markkinasta; kommandiittiyhtiömuotoiset kiinteistörahastot ovat muodostuneet lähes markkinastandardiksi toiminnan harjoittamiselle. Mikäli kuitenkin AIFM – lain voimaan tultua KRL:n mukaiseen kiinteistörahastoon sovelletaan useita eri lakeja toimintaa koskevien rajoitteiden lisäksi, ei KRL:n mukaisen mallin suosion voida odottaa kasvavan.

Lain työeläkevakuutusyhtiöistä (354/1997, ”TVYL”), maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, ”MYEL”) ja merimieseläkelain (1290/2006, ”MEL”) muutosehdotuksista

TVYL:in ehdotetut muutokset lain 5 ja 12 §:n muuttamisesta tarkentavat lain nykyisiä velvoitteita, etenkin rahastoyhtiö-termin avaaminen. On lisäksi hienoa, että lain perusteluissa otetaan huomioon sijoitustoiminnan sujuvuus ja se seikka, että vaihtoehtorahastojen hoitajat hallinnoivat tavallisesti sijoitusvaroja eivätkä välttämättä suoraan omista hoidossa olevia varoja. Siksi 10 prosentin omistusosuudesta olisi syytä poiketa ilman erillistä lupamenettelyä sellaisten managereiden kohdalla, joiden toimintaan kuuluu vain sijoitettujen varojen hallinnointi.

Huomautamme, että MYEL:in nykyisessä kirjoitusasussa lain nimi on yksikkömuodossa (maatalousyrittäjän eläkelaki), eikä monikossa kuten VM:n esityksessä on lain nimi kirjoitettu. MEL:in muutosehdotukseen ei meillä ole huomautettavaa.

Aikaisempi lausuntomme samasta aiheesta: