Talous- ja rahaliiton vakautta, yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa koskevan sopimuksen hyväksyminen

Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:

• EU-maiden julkisten talouksien tasapainottaminen on tärkeä ja perusteltu tavoite. Tiukempi koordinaatio säännösten noudattamisen suhteen on tarpeen.
• Työeläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ja työeläkemaksujen rahastointi tukevat osaltaan julkisen talouden tasapainoa.
• Sopimus on tehty EU:n normaalin lainsäädäntöprosessin ulkopuolella poliittisena sopimuksena. EU:lla ei ole toimivaltaa lakisääteisten työeläkejärjestelmien rakennetta tai sisältöä koskevissa asioissa. Talouskoordinaatiota toimeenpantaessa tulee kunnioittaa tätä lähtökohtaa. Sopimuksella ei pidä rajoittaa kansallista päätösvaltaa työeläkejärjestelmää koskevissa asioissa.
• Työeläkevarat on tarkoitettu vain eläketurvan hoitamista varten. Muun julkisen talouden sopeuttaminen tulee tapahtua niiden ”omassa piirissä”.
• Sopimuksen mukaisissa toimenpiteissä tulee kunnioittaa työmarkkinaosapuolten ja kolmikannan roolia työeläkejärjestelmän kehittämiseen liittyvissä asioissa.
• Budjettikehysdirektiivin voimaansaattamista ei pidä tehdä tavalla, joka johtaa hajautetun työeläkejärjestelmän kannalta kohtuuttomiin ja turhiin raportiontivelvollisuuksiin. Esityksen 8 §:n mukainen voimaansaattamistapa (väljä asetuksenantovaltuus) jättää direktiivin vaikutukset täysin avoimiksi ja epäselviksi. Mielestämme voimaansaattaminen tulee hoitaa normaalin lainvalmistelun kautta.

Yleistä

Pidämme tärkeänä, että EU:n ja erityisesti euroalueen maiden finanssipoliittisten toimien uskottavuutta parannetaan. Tämänhetkinen tilanne, jossa sovittuja velvoitteita ei ole useissa jäsenmaissa noudatettu, on kestämätön. Talouskoordinaation kiristyessä ja muuttuessa entistä sitovammaksi on kuitenkin huolehdittava siitä, että työeläkejärjestelmämme pysyy kansallisen päätöksenteon piirissä ja että sen pitkäjänteiseen kehittämiseen liittyviä kolmikantaisia menettelyjä kunnioitetaan.

Sosiaaliturvarahastot, niiden osana työeläkejärjestelmä, lasketaan osaksi julkisen talouden tilinpitoa. Ne ovat siten mukana myös sopimuksen tarkoittaman korjausmekanismin piirissä ja niihin voi kohdistua sen myötä aiempaa suurempia muutospaineita. Tähän saakka EU on koordinoinut eläkepolitiikkaa muun muassa avoimen koordinaation keinoin (ei-sitovat keinot). Tilanne on muuttumassa, koska eläkkeisiin ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät asiat ollaan ottamassa entistä tiiviimmin osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa ja koko ajan tiukkenevaa talouskoordinaatiota. Muutos on periaatteellisesti erittäin suuri.

Sopimus on tehty EU:n normaalin lainsäädäntömenettelyn ulkopuolella poliittisena sopimuksena. Siten sen suhde julkisen talouden osa-alueisiin, joissa EU:lla ei ole toimivaltaa, ei ole ongelmaton. EU:lla ei ole toimivaltaa lakisääteisen työeläkejärjestelmän rakennetta ja toteutustapaa koskevissa asioissa. Tätä lähtökohtaa ei pidä sopimuksen menettelyjen kautta muuttaa, vaikka työeläkejärjestelmä lasketaankin osaksi sopimuksen tarkoittamaa julkista taloutta.

On selvää, että EU:lla on kasvava intressi työeläkejärjestelmien taloudelliseen kestävyyteen ja sen heijastusvaikutuksiin muuhun julkiseen talouteen. Mahdollisten julkisen talouden sopeuttamistoimien valinnassa tulee kuitenkin täysin kunnioittaa kansallisia päätöksentekomenettelyitä. Pidämme tärkeänä, että tätä lähtökohtaa korostetaan hallituksen esityksen luonnoksessa.

Suomessa yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä kustannetaan vain työnantajien ja palkansaajien työeläkemaksuilla. Järjestelmän taloudellinen kestävyys sopeutetaan järjestelmän sisällä, viime kädessä sopeuttamalla työeläkemaksutasoa ja etuustasoa pitkäjänteisesti toisiinsa. Työeläkemaksujen osittaisella rahastoinnilla ja työeläkevarojen sijoitustuotoilla turvataan osaltaan tulevaisuuden työeläkkeiden rahoituspohjaa. Suomessa on myös varauduttu eliniän pitenemiseen elinaikakertoimella.

Työeläkejärjestelmän (yksityinen ja julkinen) jäämä lasketaan mukaan talousunionin vahvistamista koskevan uuden sopimuksen vaatimukseen, jonka mukaan julkisen talouden rakenteellinen alijäämä rajoitetaan enintään 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tällä hetkellä työeläkevarat kohentavat Suomen lukuja ja parantavat siten Suomen mahdollisuuksia pysyä taloudenpidossaan sopimuksen asettamissa rajoissa. Ilman työeläkejärjestelmää ja sen rahastoitujen varojen tuottoja Suomi ei itse asiassa tällä hetkellä täyttäisi sopimuksen asettamia edellä mainittuja reunaehtoja.

Esitettävän uuden korjausmekanismin kautta työeläkejärjestelmä voi joutua muutospaineiden alle, vaikka se itse huolehtisi omasta pitkän aikavälin kestävyydestään. Pidämmekin tärkeänä, että muun julkisen talouden (valtion ja kuntien tulot ja menot) sopeuttamistarvetta tarkastellaan myös irrallaan työeläkejärjestelmästä. Työeläkevarat on tarkoitettu ainoastaan eläketurvan hoitamiseen, eikä niitä voida käyttää muun julkisen talouden vajeiden katteena.

Toki yhtä tärkeää on huolehtia työeläkejärjestelmän rahoituksellisesta kestävyydestä ja siitä, että järjestelmä jatkossakin osaltaan edesauttaa muun julkisen talouden tasapainoa sekä työurien pidentymistä. Työmarkkinaosapuolet ovatkin sopineet, että seuraava eläkeuudistus astuu voimaan 1.1.2017.

Tarkempia huomioita:

1. Työeläkejärjestelmän kehittämiseen liittyviä kansallisia päätöksentekomenettelyjä kunnioitettava

Sopimuksen 3 artiklan 2. kohdan mukaan korjausmekanismissa on kunnioitettava täysin kansallisten parlamenttien oikeuksia. Lisäksi sopimuksen johdantoteksteissä todetaan, että sen täytäntöönpanossa on tarpeen ottaa huomioon työmarkkinaosapuolten erityinen asema sellaisena kuin se on tunnustettu kunkin sopimuspuolen lainsäädännössä tai kansallisissa järjestelmissä. Suomessa työeläkejärjestelmän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantaisesti. Työmarkkinaosapuolilla on järjestelmän suurimpana rahoittajana keskeinen rooli.

Sopimuksen mukaisissa korjausmekanismeissa valtioneuvostolla on velvollisuus ryhtyä korjaaviin toimiin, jos julkisen talouden rakenteellisessa rahoitusasemassa on sen arvion mukaan asetetut tavoitteet vaarantava poikkeama. Edelleen valtioneuvoston on 5 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa tehtävä suunnitelma tarvittavista lainsäädäntö- ja muista toimenpiteistä, mikäli 4 §:n mukaisesti asetetun keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavasta sopeutusurasta merkittävästi poiketaan.

Esitettävällä lainsäädännöllä ei tule ohittaa niitä vakiintuneita kolmikantaisia menettelytapoja, joita työeläkejärjestelmän kehittämisessä käytännössä noudatetaan. Tämä tulisi mielestämme todeta myös hallituksen esityksessä. EU:n ohjausmekanismien tiukentumisen ei pidä myöskään käytännössä johtaa siihen, että EU:n toimivalta suhteessa työeläkejärjestelmän toimeenpanoon, rakenteeseen ja sisältöön kasvaa.

2. Budjettikehysdirektiivin kansallinen voimaansaattaminen

Budjettikehyksiä koskeva direktiivi velvoittaa jäsenmaat toimittamaan ajantasaista tietoa julkisen talouden tilastoseurannasta ja varmistamaan ennustetoiminnan riippumattomuuden. Hallituksen esityksen luonnoksessa esitetään, että direktiivin kansallista voimaansaattamista varten annettaisiin valtioneuvostolle asetuksenantovaltuus (esityksen 8 §).

Budjettikehysdirektiivi sisältää työeläkejärjestelmän kannalta erittäin isoja periaatteellisia kysymyksiä, liittyen muun muassa raportointivelvoitteisiin sekä työeläkejärjestelmän mahdolliseen asemaan erilaisten koordinaatiotoimenpiteiden kohteena.

Työeläkelaitokset antavat jo nykyisin Tilastokeskukselle niin sanotun EMU-jäämän laskentaa varten neljännesvuosittain tiedot tuloistaan ja menoistaan. Tiedot ovat siis niitä, joita tarvitaan kyseessä olevan jäämän laskentaa varten. Raportti on annettava 60 päivän kuluessa neljänneksen päättymisestä.

Kuukausifrekvenssillä annettavat tiedot (direktiivin 3 art. 2 a-alakohta) eivät lisäisi informaatiota suhteessa neljännesvuosifrekvenssiin. Työeläkealan fundamentit (maksettavat eläkkeet, vakuutusmaksutulo, sijoitusten tuotto tilinpidon mukaan, liikekulut) eivät muutu suuresti kuukaudesta toiseen. Päinvastoin satunnaiset tekijät, kuten kuunvaihteen ajoittuminen viikonloppuun, osinkojen maksuaikataulu ja niin edelleen, dominoivat vaihtelussa. Kuukausittainen raportointi aiheuttaisi siis paljon turhaa työtä ja kustannuksia.

Mielestämme onkin erittäin tärkeää, että budjettikehysdirektiivin vaikutukset työeläkejärjestelmälle arvioidaan erikseen huolellisesti ja vaatimusten tarkoituksenmukaista toteuttamistapaa tarkastellaan kansallisesta näkökulmasta. Työeläkejärjestelmän rooli direktiivin menettelyjen kohteena tulee käydä valmistelussa läpi.

Pidämme edellä mainitusta syystä arveluttavana, että direktiivin kansallinen voimaansaattaminen tapahtuisi antamalla valtioneuvostolle laaja asetuksenantovaltuus. Ehdotetun 8 §:n mukaan asetuksella voitaisiin säätää ”…tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisista valtioneuvoston toimenpiteiden toteuttamisesta”. Valtuus on laaja ja mikäli näin toimittaisiin, jäisi täysin epäselväksi, miten voimaansaattaminen käytännössä tullaan toteuttamaan ja minkälaisia velvoitteita asetuksenantovaltuuden nojalla tullaan jäsenlaitoksillemme asettamaan. Menettely ei ole näin ollen mielestämme sopusoinnussa myöskään perustuslain kanssa.

Emme edellä mainituista syistä emme pidä asianmukaisena, että direktiivin kansallinen voimaansaattaminen jää täysin valtioneuvoston asetusten varaan.
Budjettikehysdirektiivin voimaansaattaminen tulee hoitaa normaalin lainvalmistelun kautta.

Työeläkejärjestelmämme erityispiirteet on otettava valmistelutyössä huomioon. Tällainen on esimerkiksi hajautettu toimeenpano. Tarpeettomat raportointivelvoitteet aiheuttavat hallinollista taakkaa ja suhteettomia lisäkuluja erityisesti pienille toimijoille.