Työeläkevakuutusyhtiöille sallitun myynti- ja markkinointiyhteistyön rajat sekä salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:

• Valvonnassa on tärkeä varmistaa, että työeläkevakuutusyhtiöiden toiminta on itsenäistä ja riippumatonta, ja että työeläkejärjestelmän varoja käytetään vain sen tavoitteiden mukaiseen toimintaan.
• Työeläkejärjestelmän etua palveleva kilpailu on yksi hajautetun toimeenpanomallin tavoitteita. Yhtiöiden välistä kilpailua ei tule rajoittaa enempää kuin toiminnan luonne edellyttää.
• Kannanotolla ei tule asettaa valvottaville lakiin perustumattomia lisävelvoitteita tai –rajoitteita.
• Kannanotoissa käytettävien termien tulisi olla mahdollisimman selkeitä.

Yleistä

Finanssivalvonnan kannanotossa esitetään näkemyksiä työeläkevakuutusyhtiön myynti- ja markkinointiyhteistyöstä toisen vakuutusyhtiön kanssa perustuen työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (TVYL; 345/1997) 2 ja 3 §:ään. Lisäksi Finanssivalvonta esittää kannanotossaan näkemyksiä salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevan sääntelyn käytännön tulkinnoista. Tältä osin kannanotot perustuvat voimassa olevan vakuutusyhtiölain (VYL; 521/2008) 30 luvun 1 §:n ja työntekijän eläkelain (TyEL) 203 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiin.

Pidämme tärkeänä, että Finanssivalvonnan kannanottojen oikeusperusta on selkeä, ja sitovat määräykset ei-sitovat ohjeet on selkeästi erotettu toisistaan. Viranomainen voi antaa oikeudellisesti velvoittavia määräyksiä vain, mikäli sen toiminta perustuu riittävän selkeään ja määräyksiä sisällöllisesti rajoittavaan lain säännökseen. Kyseessä voi tällöinkin olla vain tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity harkintavallan käyttöä. Muilta osin viranomainen voi antaa vain ohjeita, jotka ovat suositusluonteisia. Kannanotoilla ei voida asettaa valvottaville lakiin perustumattomia lisävelvoitteita tai -rajoitteita.

Kiinnitämme huomiota myös siihen, että kannanotossa käytetään termejä, joiden sisältöä ei ole tarkemmin määritelty. Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan esimerkiksi ”myymisellä” tai salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevassa kappaleessa ”suoramarkkinoinnilla”. Mielestämme on tärkeää, että käytettäviä termejä avataan riittävästi, jotta valvottavien keskuudessa ei synny erilaisia tulkintoja kannanoton sisällöstä.

Myynti- ja markkinointiyhteistyö

Valvonnassa on tärkeää varmistaa, että työeläkevakuutusyhtiöiden toiminta on itsenäistä, riippumatonta ja työeläkejärjestelmän tavoitteiden mukaista. Tärkeä lähtökohta on myös se, että työeläkejärjestelmän varoja käytetään vain työeläkejärjestelmän tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Samalla on varmistuttava siitä, että eläkejärjestelmän kannettavaksi tulee vain tähän järjestelmään liittyviä kustannuksia.

Jos Finanssivalvonta antaisi kannanoton myynti- ja markkinointiyhteistyöstä, katsomme, että edellä mainitut periaatteet asettavat ne reunaehdot, joiden puitteissa kielletyn ja sallitun myynti- ja markkinointiyhteistyön rajanvetoa tulee tukita. Katsomme, että yhtiöiden välistä kilpailua ei tulisi lainsäädännöllä tai viranomaisohjeistuksin rajoittaa enempää kuin erillisyyden ja itsenäisyyden vaatimukset sekä toiminnan sosiaalivakuutusluonne edellyttävät.

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Kannanotto on epäselvä siltä osin, mihin Finanssivalvonta perustaa näkemyksensä salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevassa kappaleessa. Kannanottoluonnoksen kohdassa 3.2 viitataan VYL 30:1 §:ään ja todetaan, ettei työeläkeyhtiön asiakastietoja tulisi luovuttaa toiselle vakuutusyhtiölle eikä vakuutusyritysryhmän tai taloudellisen yhteenliittymän yhteistä asiakasrekisteriä voitaisi käyttää toisen vakuutusyhtiön suoramarkkinointitarkoitusta varten.

VYL 30 luvun salassapitovelvollisuutta ja tietojen luovuttamista koskevat säännökset soveltuvat eläkelaitosten (työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja -kassat) toimintaan siltä osin kuin kysymys ei ole yksityisten alojen eläkelaeissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta.

Siten näitä säännöksiä sovellettaisiin muun muassa eläkelaitosten yhtiöoikeudelliseen päätöksentekoon ja hallintoon sekä varojen sijoittamiseen¹. Sen sijaan työeläkevakuutusyhtiöiden oikeudesta antaa tietoja samaan vakuutusyritysryhmään tai taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvalle yritykselle säädetään erikseen TyEL 203 §:ssä. Näin ollen salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevan kannanoton tarkoituksena on ilmeisesti tulkita TyEL 203 §:n sisältöä.

Mikäli Finanssivalvonnan kannanotto annettaisiin, se näyttäisi muuttavan voimassa olevan lain (TyEL 203.2 §²) tarkoitusta ja vakiintunutta tulkintakäytäntöä ilman asiaan liittyviä tarkempia perusteluita. Finanssivalvonnan kannanottoluonnos esitetyssä muodossaan asettaisi työeläkeyhtiöille myös lakiin perustumattomia rajoitteita esimerkiksi siltä osin, miten vakuutusyritysryhmällä tai taloudellisen yhteenliittymän sisällä on mahdollisuus hyödyntää yhteistä asiakasrekisteriä. Katsomme, että perustuslain vaatimuksista johtuen Finanssivalvonnan kannanotolla ei voida asettaa valvottaville lakiin perustumattomia lisävelvoitteita eikä myöskään lisärajoitteita.

¹ Tämä on todettu muun muassa hallituksen esityksessä 8/2002, jossa kumottuun TEL:iin ehdotettiin lisättäväksi uusi 17 d §, jossa selkiytettiin julkisuuslain sekä VYL:n salassapitoa koskevien säännösten soveltamista.
² Katso HE 220/2001 (TEL 395/1961 muutettu lailla 33/2002, 17 c §), HE 165/2001 (VYL 1062/1976 muutettu lailla 49/2002, 18:6 b§), HE 8/2002 (TEL muutettu lailla 646/2002, 17 g §, ”väliaikaislaki”), HE 85/2003 (TEL muutettu lailla 1169/2003, 17 g § pysyväksi), HE 45/2005 (TyEL:n 395/2006 säätäminen, 203 §).