Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten

Lausuntomme pääkohtina toteamme seuraavaa:

• Komissio kantaa aiheellista huolta jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien taloudellisesta kestävyydestä. Eläkepolitiikan harmonisointi ja lisääntyvä direktiivisääntely eivät kuitenkaan ole toivottavia strategiavalintoja. Päätöksenteon kansalliseen itsenäisyyteen vaikuttaa yhä enemmän myös EU:n tiukkeneva talouskoordinaatio.
• Nykyistä pidemmät työurat takaavat yksilöille parhaiten riittävän eläketurvan tason nyt ja tulevaisuudessa. Huomiota tulee kiinnittää tämän tavoitteen toteutumiseen: alusta, keskeltä ja lopusta.
• Työeläkkeillä tulee jatkossakin olla pääasiallinen rooli eläkeajan toimeentulon turvaajana. Lisäeläkkeiden tehtävä on toimia täydentävänä elementtinä.
• Lisäeläkerahastodirektiivin (IORP) uudistamisprosessi ei saa johtaa sen soveltamiseen suomalaisessa lakisääteisessä I pilarin työeläkejärjestelmässä.
• II pilarin lisäeläkkeitä koskevan sääntelyn uudistamisessa on otettava huomioon eläkesäätiöiden ja -kassojen realistiset mahdollisuudet ottaa käyttöön muun muassa vakavaraisuusmalleja. Vakuutusalalta kopioidut säännöt eivät sovellu perustavanlaatuisesti erilaiselle eläkealalle.

Ehdotukset (1) – (8): Tasapainotetaan työ- ja eläkevuosien suhdetta

Suomelle on annettu EU:n talouspolitiikan ohjaukseen liittyvä suositus, jossa esitetään harkittavaksi lainsäädäntöön perustuvien eläkeikien ja elinajan odotteen välistä yhteyttä. Tavoiteltavaa vanhuuseläkeikää tarkasteltaisiin siten elinajan odotteen pitenemisen osana.

Suomessa ansioeläkkeen taso suhteutetaan (elinaikakerroin) eliniässä tapahtuviin muutoksiin, mutta eläkeikää ei. Työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituksen kestävyyttä on jo parannettu merkittävästi.

Joustavan eläkeiän (Suomessa 63–68 vuotta) idea on, että jokainen voisi itse valita oman eläkeikänsä työkyvyn ja oman elämäntilanteensa mukaan. Tällä hetkellä joustoa löytyy vain harvojen jäsenmaiden järjestelmistä. Pakollisten eläkeikien poisto EU-tasoisen harmonisoinnin yhteydessä ei kuitenkaan ole toivottavaa. Jäsenvaltioilla tulee olla jatkossakin ensisijainen päätösvalta eläketurvan järjestämisen yksityiskohdissa. EU:n toimivaltaa eläketurvan osalta ei pidä laajentaa nykyisestä. Komissio voi tukea jäsenvaltioita muun muassa avoimen koordinaation mahdollistamin keinoin.

Pelkkä mekaaninen eläkeiän linkittäminen eliniänodotteeseen ei riitä itse asettamiemme työurien pidentämistavoitteiden saavuttamisessa. Kannatamme työssä jaksamisen, työhyvinvoinnin sekä kuntoutusprosessien tehostamista hyvinä keinoina efektiivisen eläkkeellesiirtymisiän myöhentämiseen. Olemme komission kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyistä pidemmät työurat parantavat maksettavia korvausasteita ja turvaavat riittävän työeläkkeen tason myös tulevaisuudessa.

Valkoisen kirjan yhtenä läpi kantavana teemana on sukupuolten välinen tasa-arvo eläketurvassa. Vanhuuseläkeikä on Suomessa kummallekin sukupuolelle sama. Sukupuolten välinen ero työeläkkeissä johtuu suurelta osin työmarkkinoiden horisontaalisesta ja vertikaalisesta segregaatiosta, johon pitäisi ensisijaisesti puuttua, kun halutaan kaventaa tätä eroa.

Ehdotukset (9) – (19): Kehitetään yksityisiä eläkesäästöjä

Komissio katsoo, että lisäeläkkeillä on – ja tulee olla – nykyistä isompi rooli kohtuullisen eläkeajan toimeentulon turvaamisessa tulevaisuudessa. Vision taustalla on ajatus, että kaikki jäsenvaltiot eivät jatkossa pysty tarjoamaan riittävää sosiaaliturvaa kansalaisilleen.

Maksuperusteiset lisäeläkejärjestelmät luovat niiden rakenteista syntyvää eriarvoisuutta. Tässä mielessä kannamme huolta lisäeläkkeiden lisääntymisen vaikutuksista eläkeajan toimeentulon jakautumiseen yksilöiden välillä. Etuusperusteisen ja lakisääteisen työeläkkeen tulee jatkossakin olla eläkeajan toimeentulon perusta.

Eräänlaista julkisen sosiaaliturvan kuluttajansuojaa on tietoisuus oman eläketurvan tasosta. Komissio aikoo kannustaa jäsenmaita tarjoamaan parempaa tietoa kansalaisilleen eläketurvasta, jotta he voisivat paremmin suunnitella eläkeaikaansa.

Vuonna 2012 työeläkejärjestelmässä otetaan käyttöön koko työuran käsittävä työeläkeote. Ansioeläkkeen läpinäkyvyyden osalta Suomi on Euroopan huippua. Yleiseurooppalaisiin rajat ylittäviin lisäeläkkeisiin liittyvien oterekisterien suunnittelussa on otettava huomioon näiden palveluiden kustannukset suhteessa niistä saataviin hyötyihin. Rajat ylittäviä ammatillisia lisäeläkkeitä ei ole tällä hetkellä juuri lainkaan.

IORP-direktiivin uudistaminen ei saa johtaa sen soveltamispiirin muutokseen. Yhdymme sosiaali- ja terveysministeriön näkemykseen, jonka mukaan lisäeläkedirektiivin soveltamisalan ei tule laajentua koskemaan Suomen lakisääteistä I pilarin työeläketurvaa.

Suunnitellut lisäeläkerahastodirektiivin muutokset koskettavat Suomessa eläkesäätiöiden ja –kassojen kenttää. Uudistuksia suunniteltaessa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate, muutoin joidenkin eläkesäätiöiden ja –kassojen toimintaedellytykset lakkaavat. Henkivakuutusalalta kopioidut säännökset eivät muutenkaan sovi fundamentaalisesti erilaiselle eläkealalle.

Jokaisen jäsenvaltion tulee kansallisesti ratkaista tutkijoiden eläketurvaan liittyvät kysymykset. Suomessa on vuodesta 2009 alkaen järjestetty apurahatutkijoiden työeläketurva sekä tapaturmavakuutus Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELAssa. Suomella ei ole minkäänlaista tarvetta apurahatutkijoiden eikä myöskään niin sanottujen laitostutkijoiden (TyEL, VaEL) kaksoisvakuuttamiselle.