Työeläkeindeksi

Työeläkeindeksillä ylläpidetään maksettavien työeläkkeiden ostovoimaa. Työeläkeindeksissä huomioidaan hintojen ja ansioiden muutokset. Indeksitarkistukset rahoitetaan kunakin vuonna kerättävillä työeläkemaksuilla. Mikäli työeläkeindeksiä muutettaisiin enemmän ansioiden muutosta huomioivaksi, tulisi siitä aiheutuneet kustannukset kattaa joko työeläkemaksua korottamalla tai työeläkerahastoja purkamalla.

1. Mikä on työeläkeindeksi?

Työeläkeindeksillä tarkoitetaan mekanismia, jolla maksettavissa työeläkkeissä huomioidaan rahan arvon muuttuminen. Työeläkeindeksin avulla pidetään siis huolta työeläkkeiden ostovoimasta tarkistamalla eläkkeiden tasoa indeksien mukaan vuosittain.

Ostovoima tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyödykkeitä tai palveluita käytettävissä olevalla rahamäärällä voi ostaa. Jos hinnat nousevat samalla, kun tulot pysyvät ennallaan, ostovoima laskee. Huomioimalla hintojen nousu maksettavissa eläkkeissä pidetään eläkkeen ostovoimaa yllä: eläkkeellä saa saman määrän hyödykkeitä kuin ennenkin, vaikka hyödykkeiden hinta olisikin noussut.

Työeläkeindeksi on ollut käytössä kaikkien maksettavien työeläkkeiden indeksitarkistuksissa vuodesta 2005 alkaen.

2. Miten työeläkeindeksi muodostuu?

Työeläkeindeksissä huomioidaan hintojen ja ansioiden muutokset. Käytännössä indeksitarkistuksen määrään vaikuttavat Tilastokeskuksen laskemien kuluttajahinta- ja ansiotasoindeksien muutokset.

Hintatason muutoksen osuus työeläkeindeksissä on 80 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen osuus 20 prosenttia. Jos kuluttajahintaindeksin pisteluku on noussut yhden prosentin ja ansiotasoindeksin pisteluku kaksi prosenttia, työeläkeindeksin pistelukuun tulee kuluttajahintojen perusteella nousua 0,8 * 1 eli 0,8 prosenttia ja ansiotasoindeksin perusteella lisäksi 0,2 * 2 eli 0,4 prosenttia. Työeläkeindeksin pisteluku nousee siis 0,8 + 0,4 eli 1,2 prosenttia.

Työeläkeindeksi perustuu aina jo toteutuneeseen hinta- ja ansiotason kehitykseen. Indeksilaskelma tehdään tarkistusvuotta edeltävän kalenterivuoden kolmannen vuosineljänneksen numeroilla. Esimerkiksi siis vuoden 2024 työeläkeindeksi perustuu hinta- ja ansiotason muutoksiin vuoden 2022 heinä-syyskuusta vuoden 2023 heinä-syyskuuhun.

Käytännössä laskutapa tarkoittaa sitä, että työeläkeindeksi korvaa hintatason muutoksen, ja lisäksi korjaa eläkkeen ostovoimaa määrällä, joka on 20 prosenttia palkansaajien ansiotason muutoksesta, jolla se eroaa kuluttajahintojen muutoksesta.

3. Mitä muita indeksejä työeläkejärjestelmään kuuluu?

Työeläkejärjestelmässä on työeläkeindeksin lisäksi käytössä palkkakerroin. Palkkakerrointa käytetään, kun henkilön työeläkkeen määrää lasketaan eläkkeelle jäätäessä. Palkkakertoimen avulla kaikki työuran aikaiset ansiot muutetaan eläkkeellejäämisvuoden tasoon. Näin varmistetaan, että eläkkeelle siirtyvä henkilö saa eläkkeen alkaessa työuran aikaiseen tulotasoonsa suhteutetun eläkkeen.

Myös palkkakertoimessa huomioidaan hintojen ja ansioiden muutokset, mutta päinvastaisella painotuksella kuin työeläkeindeksissä: palkkakertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja ansiotason muutoksen 80 prosenttia.

Kansaneläkkeissä puolestaan on käytössä kansaneläkeindeksi, joka perustuu puhtaasti kuluttajahintaindeksin muutokseen. Se ei siis huomioi ansiotason muutosta lainkaan.

4. Miten työeläkeindeksin mukaiset korotukset työeläkkeisiin rahoitetaan?

Indeksitarkistukset rahoitetaan kunakin vuonna kerättävillä työeläkemaksuilla eli niitä varten ei rahastoida varoja etukäteen.

5. Missä työeläkeindeksiin liittyvät päätökset tehdään?

Työeläkeindeksistä säädetään työntekijän eläkelaissa. Eläkelain valmistelu puolestaan on tehty kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja valtion toimesta.

Työntekijän eläkelaissa todetun mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö antaa työeläkeindeksistä asetuksen aina kullekin kalenterivuodelle.

Työeläkevakuuttajat eivät määrää eläke-etuuksista, eivätkä myöskään eläkkeiden indeksitarkistuksista. Työeläkevakuuttajat eivät siis voi omilla toimillaan vaikuttaa indeksitarkistusten määrään, vaan ne toteuttavat kullekin vuodelle määrätyt indeksitarkistukset aina ministeriön asetuksen mukaisesti.

6. Usein kuulee puhuttavan taitetusta indeksistä ja puoliväli-indeksistä. Mitä niillä tarkoitetaan?

Taitettu indeksi ja puoliväli-indeksi viittaavat eri tapoihin määrittää työeläkeindeksiä. Erilaisia tapoja on ollut käytössä työeläkejärjestelmän historiassa.

Työeläkelakien tullessa voimaan vuonna 1962 sekä työuran aikaisten ansioiden tarkistus eläkkeen alkaessa että maksussa olevat eläkkeet oli sidottu TEL-indeksiin. Tämä indeksi määräytyi yksinomaan palkansaajien ansiotason muutoksen perusteella.

TEL-indeksi oli voimassa vuoteen 1976 saakka, jonka jälkeen käyttöön otettiin niin sanottu TEL-puoliväli-indeksi. Tässä indeksissä hinta- ja ansiotason muutosten paino oli 50 prosenttia. TEL-puoliväli-indeksiä käytettiin vuoteen 1995 asti sekä työuran aikaisten ansioiden että kaikkien maksussa olevien työeläkkeiden tarkistamiseen.

Vuonna 1996 siirryttiin niin sanottuun taitettuun indeksiin, jota käytettiin 65 vuotta täyttäneiden eläkkeiden korottamiseen. Taitetussa indeksissä hintatason muutoksen paino oli 80 prosenttia ja ansiotason muutoksen paino 20 prosenttia.

Työuran aikaisia ansioita ja alle 65-vuotiaiden eläkkeitä tarkistettiin edelleen entisellä TEL-puoliväli-indeksillä. Kaksi erillistä indeksijärjestelmää olivat käytössä vuoden 2004 loppuun saakka. Vuoden 2005 alusta siirryttiin kaikkien maksussa olevien eläkkeiden osalta nykyiseen työeläkeindeksiin ja työuran aikaisten ansioiden osalta nykyiseen palkkakertoimeen.

Eri indeksien historiasta on kerrottu tarkemmin Eläketurvakeskuksen sivuilla.

7. Miksi palkkojen muutoksen painoarvoa on heikennetty indeksien laskennassa?

Alkuperäisen TEL-indeksin muuttamisen taustalla oli sen aiheuttamien kustannusten nousu: TEL-indeksi nousi 1970-luvulla niin nopeasti, että erityisesti julkisilla aloilla eläkkeet alkoivat olla suurempia kuin palkat.

1990-luvulla puolestaan ryhdyttiin muutoksiin sen takia, että eläkeläisten määrä Suomessa oli tulevina vuosikymmeninä kasvava ja elinajat olivat pidentyneet sukupolvi sukupolvelta, mutta eläkkeelle siirtyminen ei myöhentynyt.

Näistä syistä työeläkkeiden ja niiden indeksitarkistusten rahoittaminen olisi edellyttänyt tulevaisuudessa korkeita työeläkemaksuja. Lisäksi 1990-luvun lamavuosina oli löydettävä keinoja, jotka välittömästi vähensivät työeläkemenoa ja alensivat työeläkemaksujen nousua.

Indeksin rakennetta päätettiin siis muuttaa, koska työeläkemaksujen nousua piti hillitä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lainmuutos tehtiin työmarkkinajärjestöjen sopimuksen pohjalta.

8. Oliko taitettu indeksi alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi?

Julkisessa keskustelussa esitetään toisinaan näkemys, jonka mukaan vuonna 1996 käyttöön otettu taitettu indeksi olisi tarkoitettu väliaikaiseksi. Tätä argumenttia myös käytetään perusteluna vaadittaessa nykyisen työeläkeindeksin muuttamista.

Vuonna 1996 voimaan tulleessa laissa ei kuitenkaan ollut säädöstä sen määräaikaisuudesta. Myöskään lakiesityksen perusteluissa ei ollut mainintaa esimerkiksi pyrkimyksestä palauttaa puoliväli-indeksi myöhemmin. Esityksen perusteluissa olevat pitkän aikavälin laskelmat on tehty olettaen lain olevan voimassa pitkälläkin tulevaisuudessa.

9. Millaisia ehdotuksia on tehty työeläkeindeksin muuttamiseksi?

Eduskunta käsitteli ja hylkäsi keväällä 2017 kansalaisaloitteen työeläkeindeksin muuttamisesta ansiotasoindeksiksi (ansioiden muutoksen painoarvo 100 prosenttia). Toinen vastaava kansalaisaloite ei saavuttanut riittävää allekirjoittaneiden määrää ja raukesi keväällä 2021.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen teki vuonna 2019 indeksin muuttamisesta lakialoitteen, joka ei edennyt eduskunnassa. Aloitteessa ehdotettiin työeläkeindeksin muuttamista siten, että työeläkeindeksissä siirryttäisiin kustannusten näkökulmasta puoliväli-indeksiin (elinkustannusten muutoksella ja ansiotason muutoksella kummallakin olisi 50 prosentin painoarvo). Vuotuinen indeksikorotuksiin käytettävä raha jaettaisiin siten, että kaksi kolmasosaa jaettaisiin euromääräisenä tasakorotuksena ja yksi kolmasosa prosentuaalisena korotuksena. Muutos olisi voimassa kymmenen vuotta, jonka jälkeen arvioitaisiin rahoituksellinen vaikutus työeläkejärjestelmään.

Syksyllä 2021 sosialidemokraattisen puolueen (sd) eduskuntaryhmä teki sosiaali- ja terveysministerille kirjallisen kysymyksen (KK 556/2021 vp) aloitteen mukaisen ehdotuksen selvittämisestä ja kolmikantaisen selvitystyön käynnistämisestä pienten eläkkeiden parantamiseksi työeläkejärjestelmässä. Ministeri vastasi kysymykseen saman vuoden joulukuussa (KKV 556/2021 vp).

10. Miten indeksin muuttaminen puoliväli-indeksin ja tasokorotusten yhdistelmäksi vaikuttaisi maksettavien eläkkeiden tasoon?

Työeläkeindeksin muuttamisen vaikutukset eläkkeiden tasoon ovat suoraviivaisesti arvioitavissa, kun muutos tehtäisiin vain indeksin kautta eli muuttamalla työeläkeindeksi esimerkiksi ansiotaso- tai puoliväli-indeksiksi. Vaikutus yksittäiseen työeläkkeeseen vaihtelisi sen mukaan, mikä on työeläkkeen suuruus: Koska indeksikorotukset toteutetaan prosenttipohjaisina, olisi euromääräinen korotus suurempi niille, joilla jo ennestään on suurempi työeläke.

Kansanedustaja Kiljusen lakialoitteen euromääräisten tasakorotusten elementti jakaisi korotukset tavalla, jolla on tavoiteltu eläke-erojen tasaamista. Vain yksi kolmasosa indeksimäärärahasta käytettäisiin prosenttipohjaisiin indeksikorotuksiin ja loput kaksi kolmasosaa jaettaisiin euromääräisenä tasakorotuksena.

Indeksimallien euromääräiset vaikutukset

Alla olevat kolme taulukkoa kuvaavat sitä euromääräistä muutosta, joka eläkkeeseen tulisi erilaisten indeksimallien seurauksena. Kaikki esitetyt luvut ovat reaalihintaisia ja inflaatiosta puhdistettuja.

Tuhannen euron eläke on lähellä keskimääräistä työkyvyttömyyseläkettä. On syytä huomata, että tuhannen euron kokonaiseläke sisältää myös kansaneläkettä, ja taulukossa on siis tarkasteltu kokonaiseläkettä. 1500 euron eläke on suurin piirtein mediaanieläkkeen suuruinen ja kokonaan työeläkettä. 3000 euron työeläke on lähellä ylimmän eläketulokymmenyksen keskiarvoa. Laskelmat on tehty sillä oletuksella, että keskimääräinen palkkojen korotus olisi 1,5 prosenttia vuodessa. Vuosien määrä tarkoittaa aikaa joko eläkkeelle jäämisestä tai uuteen indeksiin siirtymisestä alkaen.

Kymmenen vuoden aikajänteellä korotus 1000 euron eläkkeisiin olisi Kiljusen esittämässä indeksimallissa (puoliväli-indeksi tasakorotuksilla) 93 euroa. Mediaanieläkeisiin malli toisi 122 ja suuriin eläkkeisiin 16 euron korotukset.

Taulukossa on vertailun vuoksi myös puhtaasti puoliväli-indeksillä korottaminen. Puoliväli-indeksi vaikuttaisi euromääräisesti enemmän suurempiin eläkkeisiin kuin pieniin.

Kokonaiseläke nyt 1 000 € /kk

Vuosien määrä	Nykyinen työeläkeindeksi	Puoliväli-indeksi	Puoliväli-indeksi tasakorotuksilla
1 vuosi	korotus 1 €/kk	korotus 2 €/kk	korotus 10 €/kk
5 vuotta	korotus 4 €/kk	korotus 11 €/kk	korotus 49 €/kk
10 vuotta	korotus 8 €/kk	korotus 20 €/kk	korotus 93 €/kk
20 vuotta	korotus 13 €/kk	korotus 35 €/kk	korotus 163 €/kk

Työeläke nyt 1 500 €/kk

Vuosien määrä	Nykyinen työeläkeindeksi	Puoliväli-indeksi	Puoliväli-indeksi tasakorotuksilla
1 vuosi	korotus 4 €/kk	korotus 11 €/kk	korotus 13 €/kk
5 vuotta	korotus 20 €/kk	korotus 52 €/kk	korotus 63 €/kk
10 vuotta	korotus 38 €/kk	korotus 97 €/kk	korotus 122 €/kk
20 vuotta	korotus 65 €/kk	korotus 169 €/kk	korotus 224 €/kk

Työeläke nyt 3 000 €/kk

Vuosien määrä	Nykyinen työeläkeindeksi	Puoliväli-indeksi	Puoliväli-indeksi tasakorotuksilla
1 vuosi	korotus 9 €/kk	korotus 22 €/kk	korotus 0 €/kk
5 vuotta	korotus 41 €/kk	korotus 103 €/kk	korotus 4 €/kk
10 vuotta	korotus 76 €/kk	korotus 193 €/kk	korotus 16 €/kk
20 vuotta	korotus 130 €/kk	korotus 339 €/kk	korotus 53 €/kk

Laskelman taustat:

• Tasokorotusta laskettaessa on oletettu, että keskimääräistä eläkettä nauttivan indeksikorotus on molemmissa indeksivaihtoehdoissa sama.
• Kaikissa tuloluokissa keskituloisen työeläkeindeksin mukainen korotus nostaa 2/3 painolla eläkkeitä, kun eläkeindeksin mukainen korotuksen paino on 1/3.
• Laskelmissa keskieläkkeen määräksi on oletettu 1630 €, joka on likimain tilastojen mukainen työeläkkeiden keskiarvo vuonna 2020. Eläkeindeksin noustessa yhdellä prosentilla keskieläkettä korotetaan siis 16,3 eurolla. Kaikkiin tuloryhmiin annetaan siis 66 prosentin painolla tämän suuruinen korotus.
• Raportoidut luvut ovat vuoden 2020 hintatasossa.

11. Millainen vaikutus ehdotetulla indeksin muuttamisella olisi eläkkeiden ostovoimaan?

Seuraavissa taulukoissa on tarkasteltu indeksimallien vaikutuksia ostovoiman kasvun näkökulmasta. Laskelmassa on huomioitu hintojen muutos.

Kuten taulukoista käy ilmi, kansanedustaja Kiljusen esittämä indeksimalli (puoliväli-indeksi tasakorotuksilla) hyödyttäisi suhteellisesti eniten pienituloisia eläkeläisiä, joiden työeläkettä kansaneläke täydentää. Euromääräisesti mediaanieläkkeet nousisivat tässä vertailussa eniten. Keskimääräiset eläkkeet nousisivat suunnilleen saman verran perinteisessä puoliväli-indeksillä ja Kiljusen lakialoitteen indeksointimallissa. Käytännössä ehdotettu uusi indeksimalli siirtäisi tuloja keskieläkkeistä ja sitä suuremmista eläkkeistä niille, jotka saavat eläketuloa keskieläkettä vähemmän.

Ostovoiman kasvu suhteessa lähtötason eläkkeeseen (%) nykyisellä työeläkeindeksillä

Vuosien määrä	Kokonaiseläke nyt: 1 000 €/kk	Työeläke nyt: 1 500 €/kk	Työeläke nyt: 3 000 €/kk
1 vuotta	0,1	0,3	0,3
5 vuotta	0,4	1,4	1,4
10 vuotta	0,8	2,5	2,5
20 vuotta	1,3	4,3	4,3

Ostovoiman kasvu suhteessa lähtötason eläkkeeseen (%) puoliväli-indeksillä

Vuosien määrä	Kokonaiseläke nyt: 1 000 €/kk	Työeläke nyt: 1 500 €/kk	Työeläke nyt: 3 000 €/kk
1 vuotta	0,2	0,7	0,7
5 vuotta	1,1	3,4	3,4
10 vuotta	2,0	6,4	6,4
20 vuotta	3,5	11,3	11,3

Ostovoiman kasvu suhteessa lähtötason eläkkeeseen (%) puoliväli-indeksin ja tasakorotusten yhdistelmällä

Vuosien määrä	Kokonaiseläke nyt: 1 000 €/kk	Työeläke nyt: 1 500 €/kk	Työeläke nyt: 3 000 €/kk
1 vuotta	1,0	0,9	0,0
5 vuotta	4,9	4,2	0,1
10 vuotta	9,3	8,2	0,5
20 vuotta	16,3	15,0	1,8

12. Kuinka paljon kustannuksia työeläkeindeksin muuttamisesta aiheutuisi?

Esitetty indeksimalli eli puoliväli-indeksi tasakorotuksilla tarkoittaisi puoliväli-indeksin kustannuksia. Nykyindeksiin perustuvan ja puoliväli-indeksiin perustuvien mallien merkittävä ero on siinä, että puoliväli-indeksi kasvattaisi työeläkkeiden kokonaismenoa enemmän. Koska indeksikustannuksia varten ei ole rahastoitu varoja, edessä olisi joko työeläkemaksujen merkittävä nostaminen tai eläkerahastojen purkaminen.

Työeläkejärjestelmässä ei ole varauduttu puoliväli-indeksin aiheuttamaan lisämenoon. Työeläkkeiden rahoitus on suunniteltu nykyindeksin perusteella. Eläkkeiden rahoituslaskelmissa otetaan huomioon eläkemenot, palkkojen kehitys sekä maksu- ja sijoitustulot vuoteen 2085 saakka.

Ensimmäisenä vuonna lisäkustannukset olisivat melko pienet, koska kyseessä olisi vain yhdeltä vuodelta maksettava korotus. Kustannukset kuitenkin kasvaisivat merkittävästi vuosi vuodelta. Viiden vuoden kuluttua muutoksen aiheuttama lisäkustannus olisi suuruusluokkaa 600 miljoonaa euroa vuodessa, vuosikymmenen päästä lähes 1300 miljoonaa. Jatkuessaan puoliväli-indeksi aiheuttaisi 2040-luvun alkupuolella yli kahden miljardin lisäkustannukset työeläkejärjestelmälle.

Työeläkerahastoja puretaan suunnitellusti ikärakenteen muutoksesta johtuen, jotta karttuneet eläkeoikeudet voidaan rahoittaa ilman välitöntä työeläkemaksujen korotusta. Ennakoimaton lisämeno heikentää järjestelmän kestävyyttä eikä työeläkejärjestelmä olisi yhtä kestävässä kunnossa seuraaville sukupolville.

Työeläkemaksun korotuspaineen näkökulmasta indeksimuutoksen rahoitus tarkoittaisi sitä, että vuonna 2027 työeläkemaksuja tulisi korottaa keskimäärin 0,6 prosenttiyksikköä ja vuonna 2032 korotus olisi runsas prosenttiyksikkö.

Kummassakin tapauksessa muutoksen kustannukset lankeaisivat erityisesti nykyisten nuorten ja lasten maksettavaksi.

Puoliväli-indeksiin siirtymisen kustannusvaikutusarvio:

Muutoksen aiheuttamat lisäkustannukset eläkemenoihin ja korotukset työeläkemaksuun muutoksen ollessa pysyvä tai tilapäinen (siirtymävuosi 2020)

Vuosien määrä:	Kustannukset, pysyvä muutos:	Korotus työeläkemaksuun, pysyvä muutos:	Kustannukset, 10 vuoden tilapäinen muutos:	Korotus työeläkemaksuun, 10 vuoden tilapäinen muutos:
5 vuotta	592 milj. €	0,6 %-yksikköä	592 milj. €	0,6 %-yksikköä
10 vuotta	1 238 milj. €	1,0 %-yksikköä	1 238 milj. €	0,9 %-yksikköä
20 vuotta	2 235 milj. €	1,5 %-yksikköä	765 milj. €	0,4 %-yksikköä
30 vuotta	2 815 milj. €	1,6 %-yksikköä	319 milj. €	0,2 %-yksikköä
40 vuotta	3 304 milj. €	1,7 %-yksikköä	72 milj. €	0,0 %-yksikköä

Eläketurvakeskuksen laatimien pitkän aikavälin arvioiden mukaan työeläkejärjestelmän talous on pitkälle tulevaisuuteen tasapainossa. Ennustelaskelmien mukaan työeläkkeiden rahoituksessa on alentuneesta syntyvyydestä johtuvaa vajetta ja työeläkemaksun korotuspainetta 2050-luvulla.

Erityisesti ollessaan pysyvä indeksimuutos aiheuttaisi työeläkemaksuun lisäkorotuspainetta, joka kasvaisi vuosikymmenien myötä hiljalleen korkeammaksi, joten muutoksen kustannukset tulisivat erityisesti nykyisten nuorten ja lasten maksettavaksi.

Työeläkkeiden rahoituksen tasapainon yksi edellytys on, että sijoitustoiminnasta saadaan pysyvästi osa eläkkeiden rahoitukseen. Eläkkeiden korottaminen anteliaammalla indeksimallilla ilman, että työeläkemaksuja korotettaisiin, johtaisi eläkerahastojen supistumiseen.

13. Mitä vaikutuksia työeläkeindeksin muuttamisella olisi eri sukupolville ja erilaisia työuria tehneille?

Indeksimuutos vaikuttaisi eri sukupolviin eri tavoilla riippuen eläkemaksujen ja eläketulojen nettovaikutuksesta. Useiden ikäluokkien kohdalla indeksikorotuksesta saatavaa hyötyä vähentäisi se, että eläkemaksuja jouduttaisiin muutoksen takia korottamaan.

Suurimpia hyötyjiä olisivat ne, jotka jäävät eläkkeelle heti muutoksen astuessa voimaan tai pian sen jälkeen eli 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet. Nämä ikäluokat saisivat täyden hyödyn korkeampina eläkkeinä, eikä muutos olisi tuntunut heidän työuransa aikaisissa eläkemaksuissaan.

Mitä nuorempi ikäluokka, sen vähäisempi on nettohyöty, sillä nuoremmille ikäluokille kohdistuisi eläkemaksujen korotus. Nettohyöty pienenisi monilla 1970-luvulla syntyneillä ja kaikilla sen jälkeen syntyneillä.

Indeksimuutos korottaisi euromääräisen jako-osuutensa takia pieniä työeläkkeitä suhteessa enemmän kuin suuria. Pienten työeläkkeiden saajissa on hyvin erilaisia ryhmiä. Pientä työeläkettä saavat usein ulkomaalaistaustaiset ja Suomesta ulkomaille muuttaneet, joiden kokonaiseläke voi koostua useamman eri maan eläkkeistä ja suomalaisen työeläkkeen osuus on pieni. Osalla työeläkkeensaajista työeläkkeen on tarkoituskin muodostaa vain osa henkilön toimeentulosta. Heitä ovat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkkeen, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen sekä usein myös lesken- ja lapseneläkkeiden saajat. Työeläke voi olla pieni yrittäjällä, joka on alivakuuttanut työtään, mikä on tutkimusten mukaan varsin yleistä. Indeksi ei huomioisi eläkkeensaajan pääomatuloa.

14. Työeläkevarojen määrähän on mittava, yli 200 miljardia euroa. Miksi näitä varoja ei voitaisi käyttää työeläkeindeksin mukaisten korotusten parantamiseen?

Yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahastointi perustuu tulevia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä varten varattuihin varoihin. Rahastointi tehdään kunkin eläkelajin omilla säännöillä. Yksityisalojen palkansaajien työeläkemaksuista osa on rahastoitu alusta asti, ja näin tehdään edelleen jokaisen sukupolven osalta.

Nykyiset eläkerahastot ovat siis muodostuneet kaikkien työelämässä mukana olleiden ja olevien sukupolvien maksuista, eivät pelkästään nykyisten eläkeläisten maksuista. Varoilla ja tuotoilla on vastaavasti tarkoitus kattaa osa jokaisen sukupolven – myös nyt työssä olevien – tulevista eläkkeistä.

Vaikka työeläkerahastojen määrä on suuri, on myös niin sanottu eläkevastuu suuri. Eläkevastuulla tarkoitetaan sitä varojen määrää, mitä tarvittaisiin kaikkien tiettyyn hetkeen mennessä kertyneiden työeläkeoikeuksien maksamiseen, mikäli työeläkemaksuista ei enää saataisi rahoitusta aiemmin kertyneiden eläkkeiden maksamiseen. Työeläkejärjestelmien laskennalliset eläkevastuut ovat yhteensä noin 770 miljardia euroa. Rahastoissa ei siis ole mitään ylimääräisiä varoja.

Työeläkeindeksin parantamisesta aiheutuvien kustannusten rahoittaminen eläkevaroista merkitsisi sitä, että eläkkeellä oleville siirrettäisiin varoja, jotka ovat nuorempien sukupolvien säästämiä ja heidän tuleviin eläkkeisiinsä tarkoitettuja.

15. Onko pienten eläkkeiden parantamiseen muita keinoja kuin indeksikorotusten muuttaminen?

Jokaiselle Suomessa asuvalle eläkkeensaajalle on taattu vähintään 976,59 euron suuruinen kuukausitulo takuueläkkeen muodossa (vuoden 2024 taso). Tämän saa, mikäli henkilön kaikki muut eläkkeet (työeläke ja kansaneläke) yhteensä jäävät alle takuueläkkeen euromäärän. Kaikkein pienituloisempien eläkkeensaajien asemaan voidaan siis parhaiten vaikuttaa takuueläkettä korottamalla.

Toinen pienituloisten eläkkeiden parantamiseen parhaiten toimiva keino on kansaneläkkeiden tason parantaminen. Vuonna 2024 täysi kansaneläke on 775,70 euroa yksinasuvalla ja 692,54 euroa avio- tai avoliitossa asuvalla eläkkeensaajalla. Täyden kansaneläkkeen saa, mikäli ei saa lainkaan työeläkettä tai sen määrä on enintään 65,62 euroa kuukaudessa. Työeläkkeen määrän kasvaessa kansaneläkkeen määrä vastaavasti pienenee, ja työeläkkeen ylittäessä 1 601,21 euroa yksinasuvalla tai 1 434,88 euroa parisuhteessa olevalla, ei kansaneläkettä enää jää maksettavaksi.

Pienituloisempia eläkkeensaajia ovat työeläkettä vailla olevat, yksinomaan kansan- ja takuueläkkeellä toimeentulevat eläkkeensaajat. Kansaneläke ja takuueläke ovat Kansaneläkelaitoksen maksamia etuuksia, ja niihin liittyvät päätökset tehdään maan hallituksessa.

Eläkkeensaajan saamien tulojen ostovoimaan vaikuttavat ennen kaikkea heidän käyttämiensä palveluiden ja hyödykkeiden hinta: asuminen, sairastaminen ja erilaiset palvelut muodostavat usein suuren menoerän eläkkeensaajien taloudessa. Näiden hintoihin tehtävät muutokset ovat tehokkaampi keino vaikuttaa pienituloisten eläkkeensaajien toimeentuloon kuin työeläkeindeksin muuttaminen.

16. Miten maksussa olevia eläkkeitä tarkistetaan muissa maissa?

Kuten Suomessa, myös muissa maissa lakisääteisten eläkkeiden (työ- ja kansaneläkkeet) indeksitarkistukset perustuvat usein kuluttajahintojen ja palkansaajien keskimääräisen ansiotason muutoksiin. Maksussa olevien eläkkeiden tarkistuksessa käytetään useimmiten hintojen kehitykseen liittyviä indeksejä. Melko yleisiä ovat myös erilaisten hintojen ja palkkojen yhdistelmäindeksit. Joissain maissa indeksit saattavat huomioida myös eläkejärjestelmän tasapainon tai koko maan talouden kehityksen.

Indeksikorotusten mekanismeja vertaillessa on myös syytä muistaa, että eläkejärjestelmät ovat eri maissa hyvinkin erilaisia, eikä suomalaista työeläkettä täysin vastaavaa järjestelmää löydy muualta.

Maksussa olevien lakisääteisten eläkkeiden tarkistusmekanismit myös vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä kansaneläkkeitä vai työeläkkeitä vastaava etuus.

Eläketurvakeskuksen kokoaman kansanvälisen vertailutaulukon mukaan puhtaasti palkkaindeksin mukaisia korotuksia noudatetaan vain Alankomaissa, Norjassa ja Tanskassa. Kaikissa tosin palkkaindeksin mukainen korotus koskee vain lakisääteisiä kansaneläkkeitä, työmarkkinaeläkkeissä mekanismi on erilainen. Pelkän hintaindeksin mukaisesti eläkkeitä tarkistetaan esimerkiksi Belgiassa, Islannissa, Kanadassa ja Ranskassa.

Muista indeksikorotusten menetelmistä esimerkkinä voidaan mainita Ruotsi ja Saksa. Ruotsissa työeläkkeiden tarkistuksen perustuvat palkkakehitykseen, josta vähennetään kiinteä 1,6 prosenttiyksikköä. Mikäli eläkejärjestelmä on taloudellisesti epätasapainossa, vähennetään tästä indeksistä vielä alijäämän osoittama osuus. Ylijäämätilanteessa indeksiä vastaavasti parannetaan. Saksassa puolestaan indeksitarkistuksissa huomioidaan palkkojen kehityksen lisäksi myös työeläkemaksun ja eläkkeensaajien määrän muutokset.

Tarkempia tietoja eri maiden indeksijärjestelmistä löytyy Eläketurvakeskuksen sivuilta.

Päivitetty 3.1.2024